sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Kauhea kriminaali

Hei, vähänks mä oon teihin tosi pettynyt! Meikäläinen yrittää saada teitä kiinnostumaan ja kommentoimaan heittämällä jotain täkyjä tuohon taannoiseen tekstiin, ks. esim. kohdat 99 ja 100. Pienessä mielessäni jo kuvittelin täällä ihmisten olevan ihan ymmyrkäisinä ja utelevan moisten rötösten taustaa. Ni mitä vielä?! Jengi on ihan et ookoo, tosi jees, mitä muuta?!

Ehkä meikä on vaan niin sujuvaa kriminaalimateriaalia? Ihan täys rötöstelijä? Varas ja valehtelija? Ounou, mainehan tässä on mennyt näemmä ihan täysin! Loassa ja ravassa ihan totaalisesti. Tietysti vaihtoehto on sekin, että jengi hyytyi lukemiseen jo ton satasen listan alkumetreillä...

Mainettani edes hitusen kiillottaakseni haluan kuitenkin tähdentää, että en ole poliisien tuttu tiettävästi missään päin planeettaa. Suklaarusinoita varastin n. 5-vuotiaana pikkutyttönä kaupasta kun ikävä äitini ei suostunut ostamaan niitä vaikka miten kimputin. Kiinnihän minä kotona jäin ja nöyränä ja häveliäänä jouduin palaamaan kappaan anteeksi pyytämään ja maksamaan... Sen verran hyvin tuli näistä läksyistä opittua, että ei tarvinnut toiste kokeilla.

Poliisin tentattavana olin v. 1992 kun kesäduunipaikkani tuhopoltettiin maan tasalle. En sentään ollut läsnä liekkien roihutessa eikä minua hommasta epäiltykään, vaan yrittivät udella joskos muistaisin sitä tai tuota henkilöä kesän ajalta. Eipä tainnut olla minusta apua kun asiakaspalvelijana asiakkaat ovat vaan yhtä naamapuuroa; muistele siinä sitten useampi kuukausi jälkikäteen että kävikö heinäkuun sinä ja sinä päivänä jotain parrakasta mieshenkilöä joka keskusteli sen ja tuon toisen henkilön kanssa?!

Et en oo pahis. Tai ehkä joskus vähän. Mut kriminaali en aineskaa!


1 kommentti:

annamari kirjoitti...

Jotenkin arvelinkin, että karkki se on saanut sinut kriminaalin tielle..:)
Oli se hurja juttu se palotapaus, muistan kun kerroit siitä!