Jollei kolmas, niin neljäs kerta se näemmä toden sanoo ja hyvää kannattaakin sitten ilmeisesti odottaa vaikka useampi vuosi. Nickelbackin keikalle olen havitellut pääseväni jo monen monta kertaa: vuonna 2007 oikeastaan vasta tykästyin bändiin ja heidän Dallasin keikkansa oli jo heitetty siltä vuodelta. Seuraavana vuonna olin vaan väärässä paikassa väärään aikaan ja missasin keikan. Keväällä 2009 vakavissani suunnittelin keikalle menoa, mutta kun yhdistin mielessäni Teksasin helteet, ulkokonsertin ja viikolle 37 edenneen raskauteni ja siitä seuranneen valasmaisen olotilani, totesin että fanitan sittenkin juuri sillä hetkellä ilmastoituja ja rauhallisia sisätiloja bändiä enemmän... Mutta tänä vuonna ei keikalle karauttamista estäisi mikään! Eikä estänytkään, vaikka lapsenhoidon järjestelyiden kanssa sain kikkailla aikani... Toiveillastani jäi sen vuoksi pois rauhallinen päivällinen kahden kesken mieheni kanssa pilvenpiirtäjien katveessa lämpimän kevätillan tuulahduksista nauttien - se korvattiin puolijuoksulla Areenalle, vähäalkoholisella Frozen Margaritalla ja jollain pikaruoan hotkaisulla, mutta keikka itse oli ♥ ♥ ♥ !
Ekan lämppärin, Sick Puppies, missasimme täysin ja tokana soittanutta Shinedown'ia en olevinani tuntenut ollenkaan, kunnes alkoivat soittaa Second Chancea, joka onkin pyörinyt radiossa aika tiuhaan (joo, kuuntelen vielä sentään hitusen muutakin kuin kantrikanavaa ;D) ja onkin ihan bueno. Viimeisenä lämmitelleellä Breaking Benjaminilla oli ihan superkökkö äänentoisto eikä musa muutenkaan iskenyt muhun missään määrin, joten lämpenemisen sijaan aloin huolestuttavasti viilenemään...
Viimein onneksi päästiin asiaan ja Nickelback päräytti lavalle sellaisella pyrohässäkällä ja räiskinnällä että jollei sillä lämpene niin toinen jalka on jo haudassa ja peli menetetty. Illan aikana kuultiinkin sitten kaikki parhaat palat, joten mitään enempää ei olisi voinut toivoa. Yllättävintä oli tosin se, että laulaja Chad Kroeger oli varsinainen Chatty-Chad; biisien välillä läppä lensi ja jutut olivat sen verran levottomia että huomasi heti että tämän jengin täytyy olla Kanadasta, ei Jenkkien siisti sisäkasvatus tuollaista sanavarastoa ja jutunjuurta saa aikaiseksi ;D.Hitusen iltaa varjosti se, että olin huolissani lapsen viihtymisestä ja illan sujumisesta hoidossa, joten kyttäilin puhelinta ja mahdollista kriisisoittoa vähän väliä. Onneksi varsin tiuhaan tajuntaan tärähdelleet pyrotekniset leiskahdukset ja ilotulitukset saivat aina huomion takaisin lavalle.
Btw, tällä kertaa voitin kerrankin vieruskaveriarvonnassa jollen nyt pääpalkintoa niin ainakin lohdutuspalkinnon rauhallisen ja hissukan naikkosen muodossa. Bon Jovin keikallahan vieressäni istui joku kliseinen amerikkalaisblondi tissit tiukasta topistaan pursuillen, reippaasti päihtyneenä höpötellen sitä ja tätä itsekseen, kaverinsa kanssa ja mulle, soitellen kesken parhaimpiin lukeutuvan biisin kaverilleen: "Oumaigaaaaaad sun tarvii kuulla tää! Siis tää on niin paras! Siis tää on ihan huippu! Ei mul oo tylsää emmä siks soittanu ku mä haluun et säkin pääset osalliseks tästä, tää on niiiiin mageeta hei ihanaaa! Kuuntele nyt hei siis ihanaa! Oumaigaad mä niin rakastan tätä!" (tietenkin puoliksi huutaen mun korvaan) ja rampaten kusella liian monta kertaa. Tällä kertaa mies veti lyhyemmän korren ja sai viereensä kolme keski-iän reippaasti ylittänyttä rockmimmiä, jotka kiljuivat, riehuivat, huutelivat kommentteja bändille ja pomppivat penkeillään niin että vallan tyynellä mielenlaadulla ladatulla miehellänikin oli pokassa pitelemistä.
Kyllä se kulkaa niin on, että keikka kuussa pitää mielen virkeänä! Hmmm, mitähän sitä kesäkuulle keksisi...
P.S. Pojan ilta hoidossa oli mennyt ihan hyvin. Onneksi suomalainen ystäväni oli työvuorossa ja pystyi rehellisesti valaisemaan miten ilta oli mennyt - pientä itkua, mutta valtaosin leikkiä ja kaikki ihan ok. Mennessämme hakemaan veteli pikkumies sikeitä pinnasängyssä, peppu pystyssä ja rakas uninalle tiukasti kainalohalissa. En melkein raaskinut herättää siirtääkseni hänet turvaistuimeen ja matkalle kotiin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti