skip to main |
skip to sidebar
Jessen vuosi
Kauniina keväisenä päivänä, tiistaina 5.5.2009 klo 12.57, minä synnyin ja tein heti ihmeitä: tein naisesta äidin ja miehestä isän.
Kuukauden vanhana olin vielä kovin pieni. Päiväni täyttyivät vanhempieni ihailevista katseista, sylin lämmöstä, äidinmaidosta ja pehmeistä unista.
Parikuisena viihdyin jo sitterissä ja leikkimatolla. Tutkailin uteliaana maailmaa ja virnistelin vanhempieni hassuille jutuille.
Kolmikuisena palasin Suomen kesälomareissulta, jonka aikana vietimme myös kastejuhliani. Kotona köllöttelin kainalotusten koiraveljeni kanssa.Nelikuisena olin iloinen pieni vesseli ja aloitin koulunkäynnin.
Viisikuisena päiväni kohokohta oli jokailtainen kylpyhetki. Olen varsinainen vesipeto vieläkin.
Kun olin puolivuotias, oli sadonkorjuun ja hurjan Halloweenin aika.
Ollessani seitsenkuinen, alkoi maailma hiljentyä joulun viettoon.
Kahdeksankuisena toivoin jo kovasti, että olisin päässyt liikkeelle. Harjoittelin vaikka kuinka, mutta vaikka kuinka harmistuin, eivät kädet ja jalat vielä kantaneet.
Yhdeksänkuisena neliveto viimein löytyi ja voi sitä riemua kun maailmani avartui kertalaakista päästessäni tutkailemaan ihan uudenlaisia maisemia - ihan itse!
Kymmenkuisena halusin kovasti opetella syömään itse. Näky oli usein juuri sen näköistä.
Huhtikuussa kaunis ja kukkiva kevät saapui Teksasiin. Minä oli yksitoistakuukautinen ja nautin ulkoilusäistä ja leikkipuistoleikeistä valtavasti.
Tänään olemme juhlineet ensimmäisiä syntymäpäiviäni! On ollut kakkua, keksejä, ilmapalloja, huiseja lahjoja ja talon täydeltä vieraita. Onnittelukortteja on tullut vierailta mailta saakka. Kävelen jo tomerasti itse ja huudan tarvittaessa (ja se tarve on kyllä aika usein...) äitiä ja isää. Kertoilen tosi paljon muitakin juttuja, mutta muut eivät vaan vielä oikein ymmärrä niitä... Kiipeän, kapuan, kolistan ja rämistän, kannan, kaatuilen ja hurjastelen. Minulla on vähän sellainen kutina, että tulen pitämään vanhempani kiireisenä jatkossakin!
Kauniina keväisenä päivänä, tiistaina 5.5.2009 klo 12.57, minä synnyin ja tein heti ihmeitä: tein naisesta äidin ja miehestä isän.
Kuukauden vanhana olin vielä kovin pieni. Päiväni täyttyivät vanhempieni ihailevista katseista, sylin lämmöstä, äidinmaidosta ja pehmeistä unista.
Parikuisena viihdyin jo sitterissä ja leikkimatolla. Tutkailin uteliaana maailmaa ja virnistelin vanhempieni hassuille jutuille.
Kolmikuisena palasin Suomen kesälomareissulta, jonka aikana vietimme myös kastejuhliani. Kotona köllöttelin kainalotusten koiraveljeni kanssa.
Viisikuisena päiväni kohokohta oli jokailtainen kylpyhetki. Olen varsinainen vesipeto vieläkin.
Kun olin puolivuotias, oli sadonkorjuun ja hurjan Halloweenin aika.
Ollessani seitsenkuinen, alkoi maailma hiljentyä joulun viettoon.
Kahdeksankuisena toivoin jo kovasti, että olisin päässyt liikkeelle. Harjoittelin vaikka kuinka, mutta vaikka kuinka harmistuin, eivät kädet ja jalat vielä kantaneet.
Yhdeksänkuisena neliveto viimein löytyi ja voi sitä riemua kun maailmani avartui kertalaakista päästessäni tutkailemaan ihan uudenlaisia maisemia - ihan itse!
Kymmenkuisena halusin kovasti opetella syömään itse. Näky oli usein juuri sen näköistä.
Huhtikuussa kaunis ja kukkiva kevät saapui Teksasiin. Minä oli yksitoistakuukautinen ja nautin ulkoilusäistä ja leikkipuistoleikeistä valtavasti.
Tänään olemme juhlineet ensimmäisiä syntymäpäiviäni! On ollut kakkua, keksejä, ilmapalloja, huiseja lahjoja ja talon täydeltä vieraita. Onnittelukortteja on tullut vierailta mailta saakka. Kävelen jo tomerasti itse ja huudan tarvittaessa (ja se tarve on kyllä aika usein...) äitiä ja isää. Kertoilen tosi paljon muitakin juttuja, mutta muut eivät vaan vielä oikein ymmärrä niitä... Kiipeän, kapuan, kolistan ja rämistän, kannan, kaatuilen ja hurjastelen. Minulla on vähän sellainen kutina, että tulen pitämään vanhempani kiireisenä jatkossakin! 
6 kommenttia:
Äkkiä se aika menee...
Älä muuta viserrä! Tässä aikatuulitunnelissa on tukka päästä lähteä...
Onko mitaan tietamysta koska tama pikkuaarre vanhempineen ilmantuu Suomeen lomailemaan?
t.MerviK
Mervi; ei valitettavasti vieläkään mitään tietoa! Täs on taas hirveetä säätöä miehen lomien sekä kissan ja koiran hoidon/reissaamisen kanssa. Voi kun päästäis ostamaan liput pian ni ois mitä oottaa!
Ihana, ihana aarre teillä! Kauniisti kirjoitettu, voi kun itsekkin saisin aikaiseksi..
Terkkuja teille kovasti sinne, ja ilmoittele heti jos tulette jonnekkin Mikkelin seutuville!!
Anna-Mari ja poppoo
Anna-Mari: taatusti tulemme kesällä, heinäkuussa viimeistään ja Mikkelin nurkilla ja etenkin mökillä pyörimme paljon jos säät vaan suosivat. Varmasti nähdään, haluamme mekin nähdä Viljamin sekä tietenkin muun perheenne!
Lähetä kommentti