Spruiiiittts ja lätsis!

Vesiteemalla jatketaan siis! Koska helteessähän ei helpota oloa mikään paremmin kuin vedessä vilvoittelu, on sitä harrastettu kesäkuun aikana oikein urakalla. On ollut naisten pool partyä paelloineen, oman perheen piknikkibiitsikeikkaa, suihku- ja spray-lähteissä juoksentelua ja harvinaisen epätoivoista biitsinmetsästystä. Lähin kosteikkohan kyllä löytyisi omalta takapihalta uima-altaan muodossa, mutta kas kun vaihtelu se niin mukavasti virkistää (tai sitten ei...).

Viime maanantaina lähdimme parin mimmin ja mukulan vahvuudella kohti Allenia, jonka Celebration Parkissa on ns. Spray Ground. Isosta puistosta löytyy valtava leikkikenttä sekä lasten mieleen oleva suihkulähdepuisto. Hyyyyyytävän vilpoista vettä suihkuaa niin maasta, tolpista, ämpäreistä ison pylvään nokasta kuin suunnattavasta vesitykistä. Pienimmät vekarat olivat aika ihmeissään vesihässäkästä ja ennen kaikkea lapsivilinästä kun koulubussillinen porukkaa sinkoili suihkujen seassa, mutta hyvin nuo lopulta pärskintään yhtyivät.

















Vesileikkien päälle vielä hieman piknikkailua niin ainakin meidän autoseurueen pienimmät olivat varsin hiljaista sakkia paluumatkalla... Mamat puolestaan viilentelivät matkalla smoothieilla, joten melkoisen tyytyväinen jengi täytti etupenkitkin :P.

Onnistuneista läiskyttelykeikoista intoutuneina päätimme tänäkin maanantaina ottaa vesiteeman ja suunnata johonkin biitsille. Netti kyllä esitti vaihtelevaa tietoa puiston aukiolosta, mutta kaikesta huolimatta päätimme suunnata Grapevine-järven rannalla olevaan Twin Coves -puistoon. No kas, kun sinne sitten pääsimme, olivat portit tiukasti säpissä ja puisto suljettu. Siinä sitten suhasimme useammankin lähipuiston läpi ja totesimme, että tuollaisille 1-ja-risat-vuotiaille sopivia rantoja ei todellakaan ole joka eikä edes joka kuudennen niemen mutkassa. Kirottua!

Olimme suhailleet jo tunnin etsimässä potentiaalista biitsipaikkaa kun olimme jo luovuttaa. Järven toisella rannalla sijaitsevaan ja hyväksi todettuun Meadowmereen olisi liian kuuma ja pitkä ajomatka täältä vastarannalta, joten vielä viimeinen tsiigaus Twin Coven suuntaan. Heitimme autot parkkiin lukitulle portille, vekarat rattaisiin, kamat mukaan, sujahdus portin ali ja ei kun etsimään lätäkön reunaa. Noh, reunahan ei sitten ihan heti tullutkaan vastaan vaan meikämimmit punnertivat rattaineen reippaasti yli 30 asteen paahteessa ylä- ja alamäkiä reidet hoosiannaa vinkuen, selät hikeä valuen, nestehukkaa uhaten ja jalat rakkoja kehittäen. Jossain vaiheessa oli ihan pakko todeta että tällaisiä älyttömyyksiä ei kyllä keksi kuin sisukkaat suomalaiset ja niistäkin vain ne valikoidut yksilöt ;).


Mutta ta-daa: sisulla se biitsinpoikanen tuli sittenkin lopulta vastaan! Sortuneen tienpätkän yli tetsattuamme ja särjettyjen vahtikoppien ohi hilpaistuamme ei kyllä ollut ihmekään että rapistunut mesta oli suljettu. Vekarat kuitenkin nauttivat vesileikeistä tyynessä hiekkapoukamassa, joten kai tuo biitsipäivä oli miniväen mieleen vaikka me mutsit totesimme ilmastoituihin autoihimme loppujen lopulta täysnaatteina lösähtäen että never again.