Matkaan jo käy...

Haa, tämä suuresti odotettu ja kovasti pelätty päivä on viimein saapunut! Tänä iltana olisi tarkoitus suuntia kaksistaan varsin vilkkaan jälkikasvun kera Atlantin yli kohti Suomen suloista kesää. Hauskinta on se, että jo yhdestä lipusta sai maksaa niin tolkuttoman hinnan näin sesonkiaikaan, että juniorille ei TOD. otettu omaa paikkaa vaan hän saa ah niin auvoisasti ja mukavasti matkustaa sylissäni. (Osanottoni, vieressä istuvat! Olette juuri voittaneet koneen paskimmat paikat!)

Muutenkin reissaamisessamme on hieman riskaabelia sävytettä, sillä viisumimmehan menivät umpeen tuossa kuukausi sitten ja olemme nyt siis laillisella jatkoajalla maassa muutaman kuukauden ajan, jonka sisällä uusien leimojen pitäisi passiin päätyä. Kuun alussa saimme tietää että suurella todennäköisyydellä päätöksen pitäisi tulla parin kuun sisällä eli elokuun alkuun mennessä, mutta jos joku on saletti niin takkuileva byrokratia tässä maassa, joten kaikki tuo on vaan sanahelinää kunnes mustaa on valkoisella (tai no whatever se passin väri nyt sit onkaan). Takaisin ei vaan nimittäin ole nyt sitten tulemista ennen viisumien uusintaa...

Koska kesä on vaan kerran vuodessa ja Suomessa harvinaisen lyhyt ilmestys, päätimme ottaa pojan kanssa riskin ja lähteä matkaan. Paluu on varattu johonkin elokuun puolivälin nurkille, mutta jos oikein kökösti onnistaa niin paluu siirtyy ehkä syksylle tai kunnes ikinä byrokratian pyörät ovat pyörähtäneet. Hoplaa! Oishan se ehkä kiva nähdä puolisoa/isiä ennen joulua... Työn raskaan raataja alias isä ei valitettavasti voinut pelata samaa rulettia, joten jää sitten eläinlasten kanssa talonvartijaksi kunnes paperihässäkät ovat ojennuksessa.

Nyt siis kaikki yhdessä kädet ristiin ja anelemaan joltain korkeammalta taholta äidille seuraavaksi vuorokaudeksi pitkää pinnaa, hermoja, mielenterveyttä, palamattomia päreitä, puutumatonta persusta, huumoria, kekseliäisyyttä, viihdytystaitoa sekä kokonaista sirkusta yhdessä ihmisessä lapsen viihdyttämiseksi, jotta koneen Suomen kamaraa koskettaessa mua ei tarvitsisi ensinnä kyyditä lähimpään mielisairaalaan.

Se on menoo ny!