Yökyöpelit

Jee, sängyssä jo klo 22 nurkilla! Hyvin ehtii ja jaksaa vielä lueskella jotain puolituoreita lehtiä Suomesta. Artikkelit tulee helposti vaan kursorisesti silmäiltyä, mutta miten sitä jaksaakin olla kiinnostunut siitä, mitä kaikkea Suomessa juuri tällä hetkellä (no okei, lehden ilmestymisen aikaan joskus maaliskuun alussa) mainostetaan...

Valot sammuu jo 22.40. Ihan sippi, ei jaksa enempää. Ja hyvä se onkin aloittaa yö ajoissa, sillä varmaan tämäkin yö mennään ihan samalla kaavalla kuin edelliset. Edessä pari tuntia suht kelvollista yöunta kunnes kukunta alkaa. Krooh pyyh zzzzzzzzz....

Ja tadaa! 12.33 ihan törkeä pissahätä. Yritän koettaa joskos asennon vaihto auttaisi, mutta ei ainakaan parempaan suuntaan. Pakko nousta. Sitä paitsi nenä on ihan tukossa ja kurkkua särkee. Pari päivää vaaninut lentsuntapainen ei ota hellittääkseen. Ja siellähän ne refluksikorvennuksen liekit jo roihuavat.

Päätä on ihan turha pistää takaisin tyynyyn, sillä siinä asennossa koko päivän aikana nautittu ateria-arsenaali alkaa hitaasti, mutta varsin varmasti kivuta takaisin siihen suuntaan mistä vatsalaukkuun hakeutui. Siispä propataan kaikki tyynyt selän taakse ja yritetään könöttää puoli-istuvassa asennossa. Ei auta. Könöttäessä alkaa särkeä selkää ja korvennus senkun jatkuu.

Uusi yritys ja tyynyjen proppaus niin että istua nökötän kuin istuva härkä. Kuuma, ahistaa. Peitto painaa. Äh, nyt tulee kylmä. Kurkkua kuristaa ja nenä hakeutuu taas tukkoon. Ja mitä halvattua siellä keuhkoputkessa rohisee ja seilaa eestaas?

Koira on havahtunut mun yöliikuntaan, mutta tuhahtaen kaivaa punkkaansa parempaa petiä ja vetäisee kiepille solahtaen vaivattomasti takaisin unten maille. Mä yritän seurata esimerkkiä. Rentoutusharjoituksia. Hengitysharjoituksia. Tuntuu ihan lohikäärmeeltä. Ulos hengittäessä lieskat vaan roihuaa.

01.40. Sujuvasti tunti valvottu ja olo ihan yhtä paska. Bebe herää ja alkaa työntää kantapäätään imakasti johonkin kylkiluiden väliin. Auts! Ahistaa! Äläkä pliis töki sitä vatsalaukkua enää yhtään enempää... Yritän painaa pallomaa kevyesti alaspäin että vatsalle ja keuhkoille jäisi edes pieni lääni vauvan valtaamassa valtakunnassa.

01.50. Miten voi taas olla vessahätä? Mies on vaihtanut selälleen ja kuorsaa hartaasti. Onnenpekka perkele. Tekis mieli kojauttaa sitä jollain. Kuten pesäpallomailalla, mutta onneksi sellaista ei ole sängyn vieressä just nyt. Enkeliminä työntää perkeleminän syrjään ja ajattelee, että onpa raskaan työviikon raatanut unensa ja kuorsauksensa ansainnut.

01.58. Minen jaksa enää. Nousen ylös, hiivin keittiöön ja napsautan vedenkeittimen päälle. Pissatauko. Nokan tyhjennys. Ahhh, kuristava kurkku tykkää kuumasta kofeiinittomasta marjateestä. Bebe vatsassa saa hikan ja rantapallomaha alkaa hytkyä sen tahdissa.

Kissa tulee tarkastamaan, kuka täällä yökukkuu ja miksi. On ilahtunut saamastaan seurasta, tunkee aivan väkisin syliin. Pallomaha on pienentänyt sylitilaa, joten iso kissaroikale on kuin ylikuohkeaa pullataikinaa ja on kokoajan valua jotakin kautta pois, mutta ei tunnu välittävän. Onnellinen kehräys täyttää koko puolipimeän keittiön ja teräväkyntiset tassut tarpovat niin, että yöpaita venyy ja vinkuu.

Pöydälle jääneet mainokset on luettu ja kissakin lähtee lopulta takaisin etsimään keskeytettyä untaan. Mä hörpin vielä kuumaa juomaani ja hilaudun koneelle. Meilissä taas vaan mainospostia, pah.

Raapustan jotain jonninjoutavaa blogiin kun en parempaakaan keksi. 02.34. Pitäis kai ottaa taas pari närästyslääkettä ja lähteä kokeilemaan onneaan. Kyllä tämä yleensä viiteen mennessä helpottaa.

Mielessä kaikuu tuttavien sanat: nuku nyt varastoon, kohta sitä valvotaan yöt läpeensä kun vauva tulee. Yeah, right. Mä taidan jo harjoitella sitä etukäteen... Voitaisko tehdä diili et jos mä valvon jo nyt etukäteen niin saisin sellaisen helpon vauvan, jonka mielestä öisin nukkuminen on kivaa? Ihanaa, autuasta?