Perillä olo oli kyllä hieman kuin väärään valtakuntaan eksyneellä, sillä American Ironhorsen tilaisuudessa väki oli yllättäen lähinnä eri-ikäistä, -kokoista ja -näköistä pärinäpoikaa. No, paikallinen rokkibändi soitti ihan kivasti ja arvontaankin tuli osallistuttua, vaikka tällä kertaa ei saatukaan kotiutettua simohienoa palokuntalaisen kypärää. Mies hiplasi näytillä olleita prätkiä sellainen outo kiilto katseessaan (vrt. meikäläinen hevostarvikeliikkeessä) ja hoki useampaankin otteeseen että pitäiskö kuule ostaa joku tällainen prätkä kun täällä on niin hyvät ajosäätkin ja ja ja... Tällä kertaa onneksi shekkivihko pysyi taskussa eikä Visakaan vinkunut.
Pärinän ja rokin vastapainoksi vietimmekin sitten iltapäivän jonkin verran seesteisemmissä tunnelmissa Forth Worth Botanic Gardenissa ja etenkin sen japanilaisessa puutarhassa. Jos jonkinlainen stressi on päässyt kiristelemään pinnaa ja ahdistus rutistamaan hartioita, rauhalliset maisemat, purojen ja vesiputousten solina, vihreän värin sadat eri sävyt, koikalalampien kuhina ja hiekkapuutarhat ovat varma valinta tyynnyttämään mieltä. Siitäkin huolimatta että samaiseen kohtuullisen pieneen puutarhaan on tunkenut kymmeniä ellei toistasataa muutakin ihmistä...
Kotiseutu tutuksi -päivä kannattaa näemmä aina silloin tällöin :). Puutarhakeikan jälkeen oli taas kummasti virkistyneempi mieli. Kuveja lisää täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti