Päivän THE jutut

Drive-in pankki. Siis ei kai tällaisia ole vielä Suomessa? Jos ei, niin pikapikaa pitäisi kyllä saada! Toisaalta siellä varsin korkeasti kehittyneessä valtiossa ei nykyisin tarvitse pankkiin edes mennä, toisin kuin täällä, jossa taaplataan vielä shekkien kanssa. No enivei. Mä en nykyisin jaksa enää pankkiin mennä. Olen tullut sen verran kermikseksi, että varsinkin jos sataa, tuulee tai on kylmä, niin muahan ei saa autosta ulos kuin oman kodin autotallissa. Töiden puitteissa pankki kuitenkin kutsuu säännöllisen epäsäännöllisesti, joten olen ottanut tavaksi suhata drive-in pankin kautta. Vähänkö on kätevää kun oman auton ikkunasta nakkaat asiasi tuubiin, joka kulkee putkea pitkin kassaneidille, joka sitten tekee tarvittavat toimenpiteet ja kuitti palaa samaa reittiä paluupostissa. Mycket kätevää! Eikä kuluttanut yhtää kaloria! Tai ehkä yhden, kun piti sitä kättä ojentaa sitä tuubia kohti...

IRS-takki. Mulla on siis toi uusvanha suomalaisen ratsastusseuran rotsi täällä mukana. Se on just sellainen sopivan paksu kun on vähän kaltsaa ja silleen soppelin casual kun lähtee farkuissa johonkin - kuten tänä iltana. Takin rintamuksessahan lukee siis IRS, joka on tunnetusti paikallisen veroviraston lyhenne. Niin eikös tuosta joka kerta lohkea joku keskusteluntynkä missä tahansa kaupassa tms. missä ihmisiä kohtaankin. Jotkut vilkaisevat rinnustaa ja sitten arvioivasti tuijottavat minua. Jaa että tonnäkönenkö paskiainen se munkin veroja rämplää... Useimmat eivät voi vastustaa kiusausta, vaan tulevat kysymään että oletko ihan vakavissas IRS:llä töissä. Kun kerron etten suinkaan, vaan kyseessä on suomalainen ratsu-urheiluseura, leviää yleensä leveämpi, ellei jopa huojentunut hymy kysyjän kasvoille. Ja sit joku keventävä heitto, kuten "mä jo aattelinkin et kuka uskaltaa kävellä oikee IRS-takki päällä", "heh, sussa taitaa asua joku pikkupiru kun pelottelet ihmisiä tollasella", "no voi harmin paikka, just kun mulla olis ollut pari valittua sanaa sanottavana" jne. Ja sit yhdessä hehhetellään - heh heh vaan. Pitäis kai joskus koklaa millaista palautetta tulee jos pokkana sanois et, joo, tottakai olen verovirastosta. Sylkisköhän joku naamalle tai mäjäyttäis käsilaukulla?

Ilmaista ruokaaaaaa! Lähipitäjään avautui tänään eräs uusi restaurantti, jossa kaverini sattuu olemaan duunissa. Hänpä siis vinkkasi, että avajaispäivänä on kaikki safkat ja juomat ilmaisia, joten ei kun sinne lounaalle. Asiasta oli kuulemma siellä täällä nettipalstoilla juttua, mutta ei mitään sen ihmeempää mainostusta, koska putiikki avaa virallisesti vasta perjantaina. No, duunien ansioista en sinne lounaalle suoriutunut, mutta kun ajattelin käväistä duunien jälkeen niin voi hyvää päivää, jono kiemurteli puolen rakennuksen ympäri pitkin tienvierustoja ja nurmikoita! Siellä se jengi värjötteli piemenevässä ja vauhdilla kylmenevässä illassa saadakseen ilmaisen viiden taalan burriton... Samanlaista on siis kansakunta kaikkialla - missä mitään ilmaista, siellä ihmiset jonossa. Mä olin liian nälkäinen jonotellakseni, joten painoin putiikin kohdalla kaasua ja jatkoin Market Streetiin.

The Market Street. Luksusta! Viimeinkin sai toi lähipitäjä alias Coppell kunnollisen ruokakaupan! Ihmeellistä, että varsin korkeatuloisessa ja hyvinvoivassa kaupungissa onkin vaan ollut tavallisia ruokakauppoja ja vähänkin laadukkaampien perään on saanut vetäistä taas useampia lukemia mailimittariin. Mutta tilanne korjaantui tänään, kun Market Street avasi ovensa. Gourmet-ruokakauppana itseänsä tituleeraava putiikki olikin nasta tuttavuus: oli ihanaa paistopistettä, oliivi- ja salaattibaaria, tee-se-itse-pitseriaa, keksipuotia, smoothiebaaria, kahvilaa ja sapuskapuotia normaalin, varsin hyvätasoisen ruokakaupan lisäksi. Ja ah, se kalatiski! Täällä varsin kuivassa osavaltiossa ei noista iloista pääse kovinkaan nauttimaan - lohta nyt saa sieltä täältä, mutta harvemmin sekään pääsee tuoreudella itseään myymään. Mutta nyt oli sitä ja tätä filettä ja fisua! Ahh! Tosin heti iski hirveä epätietoisuus että mitä se olikaan se haddock tai halibut... Sanakirjan kanssa kauppaan ens kerralla siis!

Muutenpa päivä olikin ihan sitä perussettiä - töitä-töitä-töitä ja eläinkatraan viihdytystä. Vilisee ne vuorokaudet näemmä näinkin!