perjantai 9. tammikuuta 2009

Kaltsaa meininkiä

Uusi vuosi, samat kujeet... Eli ei ihmeitä länsirintamalta. Vuosi vaihtui hyvin rauhallisissa merkeissä: käytiin miehen duunikaverin luona istumassa iltaa ja napostelemassa oikein hyvä ja riittoisa kiinalainen illallinen, jossa oli vatitolkulla mussutettavaa tarjolla. Koska kauhean yllättäen mulle napsahti kuskinakki, uskaltautui mies maistelemaan kiinalaista vodkaakin, joka oli muuten 50-prosenttista, huh huh. Kotimatkalla ihmeteltiin ääneen, että nyt sitä on sitten asuttu näillä nurkilla 1,5 vuotta. Anbilibul! Ja kun ihan vasta muutettiin...

Joululomien jälkeen palattiinkin taas arkiseen aherrukseen ja rutiiniin, niin että päivät vaan viuhuvat ohitse. Mä olen yrittänyt bongata jotain kivoja keikkoja tai häppeninkejä, että olis taas vaihteeksi jotain kivaa ohjelmaa, mutta miten kaikki muutkin ovat jossain ihme talvihorroksessa, niin ettei mitään kivaa ole tyrkyllä missään?!?

Mä yritän epätoivoisesti pyristellä tällaista booooring talvikoomaa vastaan, mutta niin meille kuin suunnilleen kaikille muillekin tuntuu just nyt kuuluvan vaan same ol', same ol'. Ja just kun mulla on henkisesti vireä vaihe ja tulevaisuudessa siintää aika, jolloin ei ihan kaikkeen kissanristiäiseen enää suoriudukaan. Apuva, alkaa ahistaa!

Jos joku, niin kasvava vyötärön (niin siis mikä vyötärö, se on hävinnyt näkyvistä jo hyvä aika sitten...) ympärys se vasta ahistaakin ja kauhistuttaa. Bebe on jo yli puolikiloinen möllikkä ja lekurin mukaan "It's a keeper!". Jos siis tyyppi päättäisi maastoutua jo näinkin aikaisin, se kuulemma hyvällä hoidolla jo selviäisi. Toivomme kuitenkin, että bebe kulkee vielä eturepussa ainakin seuraavat pari kuukautta... Ympäristön painostuksesta pitäisi vissiin kohta oikeasti alkaa ymmärtämään, että perheenlisäystä on todellakin lähiaikoina tulossa, joten pikkuhiljaa voisi alkaa tekemään jotain hankintojakin, kuten pinnasängyn, turvakaukalon ja vaunut. Mä olen niin uusavuton näissä hommissa, että kiitin jotakuta kaukonäköistä siitä, että löysin netistä listan "mitä vauva tarvitsee". Koska jos täällä menee johonkin vauvamekkaan, kuten Babies-R-Us:iin, niin sitähän alkaa tarvita mitä ihmeellisintä hilavitkutinta ja vempelettä ilman että tajuaakaan mitä niillä olisi tarkoitus tehdä.

Teksasin talvi on ihan sitä samaa vuoristorataa kuin ennenkin: väliin tulee aivan loistava päivä, jolloin elohopea kiipii hellelukemille, linnut laulavat iloisesti ja aurinko paistaa niin, että pitkähihaiset jäävät vaihtopenkille ja lahkeitakin tekisi mieli jo alkaa kääriä ylöspäin. Ja ka-zam, seuraavana yönä mennäänkin jo pakkaselle eikä päivänkään aikana lämpötila kehity kuin hikisesti pari astetta plussalle. Siinä yhteydessä sitä sitten voikin mukavasti ropsauttaa vähän alijäähtynyttä vettä, freezing rain, joka kyllä koristelee luonnon kauniisti pikkuisilla kimaltelevilla jääpuikoilla, mutta tekee liikenteestä helposti varsin sekasortoista. Eräskin päivä tässä palasin duunista erään ylikulkusillan kautta ja eikös siinä ollut jo yks auto vetänyt kuin flipperin pallo laidasta laitaan ja lopulta päätynyt nokka vastaantulijoiden suuntaan... Siinä sitä olikin show kun poliisisetä liukasteli pistelemään varoituskeiloja pitkin luistinratamaista tietä ja pöntöt tilanteet ohittajat jäivät hidastelemaan ja lopulta sutimaan niin, että odotin jo paikalle ketjukolaria ihan mun silmien edessä.

No ei ees sellasta viihdykettä sit ilmaantunut mun tylsän talvihorroksen herätykseksi. Pah.


Ei kommentteja: