San Anoppi

Siinäpä noin niinku ytimekkäästi lähiaikojen kuulumiset. Anoppi nimittäin laskeutui luoksemme 19.11. ja vietti Texas-lomaa vajaan kolmen viikon ajan. Tosin ihan pelkästään lekottelemaan ei hänkään joutanut, vaan hoiti mainiosti Supernannyn virkaa kun isäntäväki liihoitteli välillä teillä tietämättömillä.

Visiittiin sisältyi tietysti nämä Texas-vieraan pakolliset turistirysäilyt, eli katsastettua tuli niin Kennedyn murhapaikka ja siihen liittyvä museo, Dallas-sarjan kuvauspaikka Southfork Ranch, Fort Worthin Stockyards Station karjapaimenmeininkeineen ja rodeoineen, Grapevinen historiallinen keskusta ja kongressikeskus Gaylord Texanin jouluvalot ja -koristelut kuin myös ostari jos toinenkin. Mä olen noi pahimmat rysät ratsannut jo omien vieraitteni kanssa, joten oli jo aikakin täällä 2,5 vuoden asumisen jälkeen miehen käydä nuuskimassa mitä on tähän saakka missannut.

Kiitospäivän tienoo soi meidänkin perheelle pienen irrottautumishetken arjesta, joten pakkasimme Volkkarin täyteen, itsemme (= meidän perhe, anoppi ja koira, kissa jäi sentään talonmieheksi) kyytiin ja paahdoimme baanalla nelisen tuntia lounaaseen. Matkan varrella stoppasimme osavaltiomme pääkaupungissa Austinissa, jossa kiitospäivän henkeen kuuluvasti vetelimme jotain bataattilootaa ja kalkkunaa murukolon täytteeksi. Tulihan siinä samalla oiottua kinttujakin State Capitolin pihamailla, sillä moinenkin nähtävyys kuten tämän osavaltion johtopiste on tullut totaalisesti ignoorattua tähän asti.

Päivän jo pimetessä kurvasimme viimein hotlamme pihaan San Antonioon. Illan hämyssä kävimme kuitenkin vielä tarkastamassa, että The Alamo seisoo yhä paikoillaan ja Riverwalk on yhä aina yhtä kansoitettu.

Seuraavat pari päivää vietimmekin sitten San Antoniossa pyörien - mies ja äitinsä kävivät siellä täällä nähtävyyksiä ihmettelemässä ja me pikkumiehen kanssa liityimme seurueeseen päikkäreiden rytmittämissä osissa. Thanksgivingin eli kiitospäivän (to 26.11.) jälkeinen perjantai ei ainakaan San Antoniossa ollut nimensä mukainen musta perjantai - siitä piti nimittäin jokiparaati ja yli 120,000 jouluvalon sytytys huolen. Me hullut törrötimme illan pimeydessä ja koleudessa muitten vastaavien kanssa toista tuntia sillalla odottelemassa värivalojen tuiketta ja paraatibotskien lipumista ohi. Kaikkea sitä viihteeksi kutsutaankin... No, pikkumies jaksoi homman käsittämättömän hyvin ja monttu auki välillä päivitteli puista riippuvia värivaloketjuja.

Muita vähän luomumpia nähtävyyksiä olivat mm. San Antonion japanilainen puutarha sekä Botanical Garden, jotka eivät tosin tähän vuodenaikaan olleet ihan kukkeimmillaan, mutta jälkimmäisestä löytyi ainakin kaunis ja tuoksuva ruusutarha.

Reissuun oli tarkoitus ympätä vielä koukkaus rannikolle Corpus Christiin ja Padre Islandille, mutta totesimme että ihan yletön autossa istuntatetsaus ei ehkä kuitenkaan ole parasta mahdollista viihdettä, joten keräsimme sitten vaan voimia kotimatkapäivälle sunnuntaille. Kiitospäivän jälkeen on täällä nimittäin yleensä vuoden parhaimmat alennusmyynnit ja niinpä mekin heti aamupalaltamme suoriuduttuamme hassasimme tunnin jos toisenkin ja setelin kumppaneineen San Marcosin ostosparatiisissa. Useampi sata kauppaa, putiikkia ja tehtaanmyymälää huipputarjouksineen pitivät huolen siitä, että ylimääräisistä hiluista pääsi varsin vaivattomasti eroon.

Mä tosin vakuutuin vahvasti, että mies on asentanut tuohon lapseemme jonkin sisäisen säästimen, sillä aina kun löysin vähänkin jotain kiinnostavaa vaatepartta, lapsonen ilmoitti erittäin päättäväisesti, että mihkään sovituskoppiin on sitten ihan turha havitella, minä en viihdy rattaissani nyt just enää yhtään, ollenkaan, lainkaan, mitenkään. Että revi siitä. Vahdinvaihdon ansiosta pääsin mäkin kyllä lopulta hankkimaan Volkkarin takapaksiin tuketta niin, että viimeiset kassit piti vaan nopsasti heittää päälle ja paiskata luukku kiinni...

Tämä oli eka "kotimaan" reissu pikkumiehen kanssa ja ihan sujuvasti meni, joten ehkä sitä jatkossakin rohkaistuu johonkin taas tien päälle :) . Kuvattua ei tullut paljonkaan, mutta muutamia räpsyjä täällä.

Kotiin palattuamme hyödynsimme armasta anoppia, joka viihtyi hyvin pikkumiehen kanssa, siihen sun tähän. Minä pääsin pitkästä aikaa arkenakin päivällä ratsastamaan ja hoitelemaan asioita. Miten monta asiaa voikin saada hoidettua kerralla kun ei ole pikkumiestä messissä! Täällä kun ei vahingossakaan mitkään virastot/pankki/posti/kauppa/ruokakauppa sijaitse kävelymatkan päässä toisistaan, joten joka kerta kun lähdet reissuun, on ensin edessä hermeettinen auton pakkaus, sitten ajo ekaan kohteeseen, jossa puretaan pihamaalle rattaat ja lapsi. Kärrätään sisälle, jonotetaan, viihdytetään jonotuksesta varsin innostumatonta lasta, hoidetaan asia, palataan autolle, pakataan lapsi turvaistuimineen takaisin paikalleen, rattaat takapaksiin, emäntä itse autoon ja menoks seuraavaan kohteeseen. Toistetaan niin monta kertaa kuin ehditään ennen kuin hermot menee jommalta kummalta osapuolelta. Yleensä siis kaksi, max. kolme asiaa hoituu yhdellä yrittämällä, ja sitten saadaankin ladata hermoja himassa seuraavat pari päivää ennen kuin yritetään uudelleen ;) .

Arkisten puuhien lisäksi käytiin miehen kanssa vähän vapaallakin. Koeluontoisesti lähdettiin ensin yksi ilta lätkämatsiin. Olipa ihanaa mättää herkkuruokaa buffasta ja katsoa hyvä peli, joka vieläpä päättyi kotijoukkueen voittoon. Eikä huolen häivää lapsosen hyvinvoinnista, sillä tottahan toki kokenut hoitotäti sen kanssa pärjäisi! Ja niin tietysti pärjäsikin. Siispä hyvillä mielin läksimme parin päivän päästä uudelleen baanalle, tällä kertaa vähän enemmän tällättynä kun kyseessä oli Suomen Itsenäisyyspäivän gaala. Pippaloissa vierähtikin sitten reippaasti pikkutuntien puolelle, mutta onneksi lapsosen kanssa oli kaikki sujunut hyvin ja pikkumies tuhisi omassa sängyssään. Niin rakas kuin oma lapsi onkin, kyllä laatuaika oman puolison kanssa kahden kesken on tarpeen useammin kuin mitä tähän saakka ollaan nautittu...

Pistettiinpä loman päätteeksi jalalla koreastikin. Tosin emme me, vaan Riverdancen jengi. Kävimme nimittäin anopin kanssa viimeisen Texas-illan kunniaksi Fort Worthissa katsomassa ko. poppoon kiertueen ja kyllä ei voi kuin ihmetellä miten jollakulla nilkat pyörii siihen malliin! Ihanaa irkkumusaa ja kaunista tanssia, kyllä tykkäsimme :) .

Texas ei valitettavasti näyttänyt loman aikana kauneimpia kasvojaan - jos nyt välillä oli lämmintä ja kaunistakin, niin mitään t-paitakelejä ei tänne suotu. Vettä, tuulta ja erään aamun räntäläiskettä sen sijaan saimme, mutta ei tuo onneksi lomaa onnistunut pilaamaan. Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin myös loma Texasissa ja huoltojoukkojen vahvistus. Haikein mielin heitimme eilen heiheit all-in-one äidille, anopille ja mummolle.

Ja toivotamme tervetuloa uudestaan!