Mä en ymmärrä, mä olen sellainen auttamaton jouluihminen - innoissani aina odotan joulun tuloa ja valmistelen - mutta silti se usein pääsee jotenkin hiippailemaan kynnykselle ihan varkain. Niin tänäkin vuonna. Ykskaks ollaan jo reippaasti joulukuun puolella, pari adventtiakin vietetty eikä meidän huushollissa näy joulukalenteria tai kynttilän kynttilää.
Tänään joulua ja fiilistä on sitten annosteltu meidän perheeseen oikein isolla kauhalla. Kuusi on kasattu ja koristeltu, kynttilöitä ja muuta jouluroinaa levitelty tasaisesti pitkin kämppää ja joulusukat riippuvat takan manttelissa.
Iltapäivällä sitten ponkaisimme kirkolle, jossa oli Suomi-koulun joulujuhla. Pieni mies sai oikein todistuksen ahkerasta koulunkäynnistään ja tulipahan joulupukkikin paikalle jakamaan lahjoja pienille koululaisille. Sitä ennen meillä oli tosin muiden Pallerot-ryhmän oppilaiden kanssa ainakin äitien alleja vinguttanut ja yleisön nauruhermoja kutkuttanut Porsaita äidin oomme kaikki -esitys :).
Siinä kun äänijänteet oli sopivasti viritetty, oli joulujuhlan jälkeen hyvä jatkaa joululaulujen laulantaa Kauneimmat joululaulut -häppeningissä. Mies tosin suuntasi sitä ennen kotiin pistämään poikasen päikkäreille, mutta minä kieuin muiden mukana niin varpusesta, härkien kaukalosta, joulupuusta kuin pienestä liekistäkin. Olipa ihanaa! Jollei muu saa virittäytymään joulutunnelmaan, niin perinteisten joululaulujen lailatus nyt ainakin!
Tosin joka vuosi tuon joululaulusession jälkeen iskee hetkittäinen pieni kaiho rintaan. Tulee ikävä perhettä, jonka parissa on joulut ollut tapana viettää, lunta ja talvea, ystäviä, aitoa suomalaista joulua. Enkä todellakaan ollut ainoa, joka iloisen joulumielen sijaan lähtee kirkosta kotiin mietiskelevänä ja haikeana. Vaan sitä kai se aito joulu pitääkin sisällään, se vaan pääsee unohtumaan tuolla markettien jinglebells-rallatuksessa.
Mutta onneksi hyvin lähelle suomalaista joulua päästään onneksi täälläkin, ainakin makujen puolesta, vaikka en yhäkään ole kokkikolmoseksi päässyt kääntymään. Laulutsembaloiden jälkeen oli nimittäin joulumyyjäiset, josta kotiin läksi kassikaupalla perinteistä jouluhuttua - oli erinäisiä laatikoita, pullia ja lihiksiä.
Ihan käsittämättömällä venymisellä me kaverin kanssa pistettiin tosin jo aiemmin viikolla jauhot pöllyämään kun leipaisimme kimpassa peltitolkulla karjalanpiirakoita. Siinä sivussa vähän päiväuninukutettiin vekaroita, sitten viihdytettiin ja ruokittiin niitä, mutta ihmeellisesti siinä välissä vaan syntyi AH niin ihania herkkujakin. Ehkä mussa sittenkin on ainakin kokki nelosen verran leipurin vikaa...
Nyt jos sitten heittäis persiin sohvalle ja jalat pöydälle. Kynttilä tuleen ja glögiä huuleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti