Mitvit? Korvankestävällä suomella siis: mitä ihmettä? Mikä kumma saa emännän ahistelemaan itsensä johonkin nakinkuorikolttuun ja heittämään kimalleketjut kaulaan ja isännän vetäisemään puvun päälle ja kuristautumaan krakaan?Ta-daaa: Suomen Itsenäisyyspäivähän se ja paikalliset "linnanjuhlat". Näihin ei tosin tarvii kutsuja paljonkaan jännityksellä odotella, vaan paikan pöydän äärestä saa jokainen luottokorttia tai shekkivihkoa vilauttava. Meillä mun firma biffasi biletit bileisiin vähän niinkus joululahjaksi tänäkin vuonna.
Suomen Itsenäisyyspäivän gaalan järjestää paikallinen Suomalais-Amerikkalainen bisneskilta. Tänä vuonna pippalot pidettiin la 5.12. La Cima Clubilla; kivalla yksityisklubilla, joka sijaitsee pilvenpiirtäjän kattohuoneistossa Las Colinasissa eli vain vajaan 10 minsan ajomatkan päässä meiltä. Juhlaillaksi saatiin iloksemme oikein kaunis ja selkeä sää, joten ympäröivästä valomerestä oli kiva bongata niin lentokenttää, oman kodin suuntaa kuin Dallasin pilvenpiirtäjäkeskustaa.
Ilta vilahti varsin vauhdikkaasti hyvässä seurassa hyvin ruokittuna. Ohjelmaakin oli tietty; poikkeuksellisen lyhyitä puheita, hauska Marimekon muotinäytös ja musaa niin kuoron kuin paikallisen finskabändin tuottamana. Päästiin siis vähän parketinpartaveitseilemäänkin. Kun putiikin ovia alettiin sulkea yön pikkutunneilla, oli olo kuin Tuhkimolla konsanaan; nyt sitä on sitten karautettava kotiin ennen kuin vaunut muuttuvat kurpitsaksi...
Mutta hyvin kuskasivat vaunut meidät kotiin eikä kenkäkään jäänyt matkalle ja oman prinssin kainaloon pääsin samantien nukkumaan. Perheen pikkuprinssikin oli päästänyt anopin helpolla ja antoi porukan nukkua edes suht kelvollisiin kellonlyömiin seuraavana aamuna - Itsenäisyyspäivänä.
Mutta nyt: kippis, Suomi! Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti