Oli toisaalta aika hauskaa ja avartavaa nähdä näitä tutuksi käyneitä maisemia jälleen "turistin" silmin. Alussa sitä itsekin katsoi asioita niin eri tavalla, nyt sitä on vaan tottunut että asiat ovat täällä näin, talot näyttävät tältä ja elämä nyt vaan on tällaista... Kolusimme läpi mm. Dallasin olennaisimmat turistikohteet: Reunion Towerista katsastimme Dallasin näköaloja, kävimme Kennedyn murhapaikalla ja sitä koskevassa museossa sekä Southfork Ranchilla, jossa kuvattiin aikoinaan toistakymmentä vuotta tv-sarja Dallasia. Tulipahan munkin viimein käytyä noissa! Kuveja seuraa pian kun saan purettua kamerasta.
Porukoiden lomaan mahtui vähän altailla lekotteluakin, sillä heidän saapuessaan täällä oli kolmisenkymmentä astetta. Mä kovasti vakuuttelin että lokakuinen aurinko ei enää oikein ota - ja haa haa haa. Sehän kalahti sitten omaan nilkkaan sillä altaalla notkuessa aika vaan vilahti ja vasta myöhemmin illalla aloin kauhistella pinkiksi värjäytynyttä nahkaani, joka hylki kaikkia vaatteita ja lakanoitakin aika hyvin... Nyt se on jo tasoittunut, mutta päällimmäisestä kerroksesta nahkaa tuli kuoriuduttua kuin käärme konsanaan.
Mistä puhuen: näihin paikallisiin elikoihin on kyllä vielä totuttelemista. Mitäpä sitten jos gekko kiipii keittiön ikkunassa (kylläkin ulkopuolella) tai toinen minisellainen kiipii jo eteisen rappusissa, tai noi vastenmielisen isot hämppärit hiippailevat maisemissa - sisään tosin jos eksyvät niin tossua läjähtää aika hyvin naamariin... ja mitä iljettävämpi on niin sitä usemman kertaa. Mutta eräänä iltana kun palasimme reissusta, makoili etuportaamme matolla kuin parrasvaloissa käärme. Ihan kiva että on tuollainen kotivahti, mutta se voisi poistua maisemista mieluusti juuri ennen kuin isäntäväki tulee näköpiiriin (tai se meidän näköpiiriin...)!Viime viikolla tuli nähtyä myös liuta uljaita hevosia. Kävimme nimittäin keskiviikkoiltana Medieval Timesissa, joka sijaitsee Dallasin keskustan kupeessa. Kyse on "keskiaikaiseen" linnaan sijoittuvasta viihdeshowsta, johon amerikkalaiseen tapaan kuuluu näyttäviä show-elementtejä ja tietenkin ruokaa. Parituntisessa ohjelmassa oli juonellinen keskiaikaan sijoittuva tarina, jossa oli liuta kuninkaallisia ja ritareita. Näytelmässä mukana oli mm. musiikkia, valoshowta, parikymmentä hevosta (mm. aika mageita andalusialaisia) ja vapaana lentelevä haukka. Yleisö eli kovasti mukana ja mussutti samalla keskiaikaista ruokaa eli mm. kanaa ja ribsejä keskiaikaiseen tapaan eli sormin. Oli kyllä hienoa ja näyttävää menoa, joka tempaisi mukaan lasten lisäksi aikuisetkin. Ja ahh, mä sain meidän suosikkiritarilta neilikan... ;)
Samaisella viikolla saapui myös syksy Texasiin. Viime maanantaina oli oikein koto-Suomen oloisesti kylmää ja koleaa, lämpötila pyöri 11 asteessa (vertaa edellisen päivän paisteeseen ja 30 asteeseen!!!) ja vettä sateli. Tuuli meni ihan luihin ja ytimiin, hrrrr! Eli todettu on, kyllä meillekin on jossain vaiheessa tulossa niitä vähemmän auringonlämpöisiä säitä... Tuon yhden päivän syksyn jälkeen palattiin sentään onneksi vähän säällisempiin lukemiin: päivisin on ollut reilut 20 astetta, mutta öisin mennään kyllä jo 10-12 asteeseen (kerran jopa 6 asteeseen). Niinpä piti hipihipi tilata herra hevoselle vällyä ylle ja ajoittain säätää kämpän lämmitystäkin. Eka lämmityskerta oli kyllä räväkkä, sillä ilmeisesti ilmastointilaitteissa ollut pöly hieman lämpsähti ja aiheutti ikävää käryn hajua kämppään, josta tietty palohälytin riemastui ja toitotti koko kulmakunnalle lämmitysaikeistamme.
Ai niin, palatakseni tuohon itseni kärväyttämiseen: mikälie masokistiviikko mulla liene ollut, mutta yritin sitten siinä sivussa murtaa varpaanikin. Sen siitä saa kun selittää minkä kerkeää, huiskii käsillään ja kattelee eri suuntaan kuin kävelee: onnistuin kojauttamaan "nimettömän" varpaani nurmikkosprinklerin tappiin. Enkä edes tajunnut ko. tilanteessa latoa ärräpäitä kun olin niin yllättynyt (vai liekö yritin esittää sivistyneempää kuin olenkaan kun vanhempani olivat läsnä...?). Myöhemmin illalla sinipunaisenkukertavaksi muuttunut pulleroitunut varvas tosin ilmoitti ettei kovin mielellään tunkeudu kavereiden kanssa samaan tossuun. Perianalyyttisen taivuttelukokeen jälkeen totesin, että varvas on kipeä, ehkä onnettomasti venähtänyt, muttei onneksi murtunut.
Jatkuvasti syliini kampeava kissa on luultavasti sitä mieltä että 0:54 on nukkumaanmenoaika, joten adjö täältä ja palataan pian. Mies on Mexicossa duunimatkalla, joten onneksi edes nämä karvaisemmat kaverit pitävät huolta ettei mun vuorokausirytmi heitä ihan häränpyllyä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti