Huh huh, eilisiltana ja viime yönä pyyhkäisi Dallasin yli kunnon ukkosaalto. Jo sunnuntai-illan tv-suosikkini Despikset ja Brother&Sistersin pätki vähän väliä väliin tunkevat Severe Weather Warningit. Kartalla seurattiin missä myrskyrintama etenee ja esitettiin tarkkoja kellonaikoja milloin missäkin päin saa olla varuillaan. Mitään tornadoja tms. isompaa hässäkkää ei tällä kertaa ollut luvassa, mutta uutisissa kerrottiin minkä kokoisia rakeita paukkaa maahan missäkin päin - oli size of a pea, nickel ja parhaimmillaan golf ball. Huuui!
Meidän nurkilla ei onneksi rakeita lennellyt, vaikkakin varuilta parkkasimme auton autokatokseen niin "syvälle" etteivät mahdolliset pompulat pistäisi peltejä uuteen uskoon. Ihan kuin se jotain auttaisi - täällä välillä sataa oikeasti ihan vaakasuoraan... Hyviä ukkosia täällä saatiin anyway, kunnon valoshowlla ja äänitehosteilla höystettynä ja vettähän losotti taas niin että pitkin päivää oli isoja teitä poikki tulvien takia. Aamuseiskalta oli ukkonen ihan päällä - salamat valaisi koko kämpän useiksi sekunneiksi kerrallaan ja samaanaikaan pamahteli ja rytisi niin että tuntui kuin koko talo olisi hypähdellyt pari tuumaa perustuksiltaan.
Tänään meillä oli aamiaistreffit Katilla. Mukana oli Mervi, Johanna ja pari uutta tuttavuuutta: Mervi H. ja Kirsi. Olipa tosi kiva hurpatella ja tutustua taas uuteen amerikkalaiskotiin. Aamiainen tosin viuhahti taas mukavasti iltapäivän puolelle ennen kuin suoriuduimme ulko-ovesta toiseen suuntaan kuin tullessa...
Pidempiaikaisilta paikallisilta saimme kuulla että täällä jos missä saa irtaantua araknofobiasta ja ukkospelostaan tai ainakin ne saavat ihan uudet ulottuvuudet. Hämähämähäkkejä täällä nimittäin näkee enemmän kuin tarvitsisi ja Suomen pikku lukkiset ovat jotain ihan pientä näihin hermeettisiin hiippareihin verrattuna. Seititkin ovat sellaista siimaa, että kun niihin jossain metsässä ratsastaa, tuntuu kuin joku ongensiima vaan venyisi ja paukkuisi pitkin naamaa - se on oikeasti paljon paksumpaa ja inhatahmampaa. Sitä paitsi mua on peloteltu jollakin hirveällä spidermanilla, joka purressaan erittää jotain sellaista myrkkyä, joka on vähän kuin pahemmanlaatuinen sairaalabakteeri, joka tuohoaa lihaskudosta. Yyyyyiiiiiiiiiiiiiiiiii!
Yöllinen ukkonenkin oli kuulemma ihan pientä vaikka maa tärisi välillä niin että autojen varashälyttimet huusivat kilpaa parkkiksella. Sitten sitä kuulemma vasta on myrsky kun tornadopillit vinkuu täysillä ja jengi laukkaa puolipukeisena autotalleihin tms. maatason koppeihin piiloon. Käääk! Jäämme kaikkea muuta kuin innokkaina odottamaan tuota kokemusta...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti