keskiviikko 22. elokuuta 2007

Varoitus: seuraa heppahöpinää

No niin, nyt on siis jo hankittu hieman pintaraapaisua syvempää heppailu-experienceä täällä. Viime keskiviikkona pääsin Ninan ja Aulin mukana tallille tutustumaan heidän hevosiinsa. Aulilla on 3-vuotias quartertamma Wylie, joka loppusyksystä muuttaa Aulin mukana Suomeen. Nina puolestaan on jo "vakkaripaikallisia" ja omistaa 4-vuotiaan appaloosaruuna Ozzyn (ns. solid eli ei pilkullinen) sekä 3-vuotiaan täykkäritamma Harleyn.

Ozzy on ollut toipumassa muutamista terveyshäiköistä, joten se oli vasta palautteluasteella ja siten aika jäykkis. Ratsuilin sillä jonkin aikaa ja hain vähän tuntumaa paikalliseen tyyliin, joka eroaa englantilaisesta ihan jonkin verran. Lähinnä ero on hevosen muodossa ja ohjaspituudessa, joka täällä on siis varsin pitkä, puuttuu sellainen itselle tuttu ohjastuntuma. Ihan ok Ozzy kuitenkin liikkui, pätkittäin jopa hyvin, vaikka olin itse välillä ihan hukassa... Torstaina ratsuilin Ozzyllä uudemman kerran ja olin vähintään yhtä hukassa silloinkin ;).

Tallikierroksella ja näitä paikalliseen meininkiin enemmän tutustuneita haastatellessani olen huomannut montakin yllättävää seikkaa. Ensinnäkin, hevoset täällä on yleisesti PIENIÄ siis ihan poneja, käppänöitä ja kirppuja! Mä olin jotenkin antanut itseni kuvista, katalogeista ja netistä ymmärtää, että esim. quarterit, paintit jne. on ihan normikokoisia hevosia eli jotain 160 ja risat säkäkorkeudeltaan, mutta ei! Yleisimmin niiden koko vaihtelee siinä 14-15 hh (= hands high eli kämmenleveyttä, 1 kämmenleveys vastaa reilua 10 centtiä) välillä! Ja silti niillä ihan vakavissaan ratsuilee niin miehet kuin naiset eli täällä hevosen korkeus ei ole järin olennainen seikka. Toisaalta tosin matalampaa säkäkorkeutta kompensoi usein massavampi, pyöreä runko.

Paikalliset rodut ovat täällä tietysti yleisimpiä. Quarterit, paintit (kirjavia) ja appaloosat (pilkullisia) näyttävät keskenään aika samanlaisilta rungoltaan, ovat sellaisia puoliverisen näköisiä, mutta usein tosiaan vähän pienikokoisia, lihaksikkaita, mutta ei mitään sellaisia broilereita, mitä näkee joissain näyttelykuvissa. Ne ovat monitoimisia polleja, joita käytetään lähinnä western-ratsastuksessa. Morganit ovat kanssa aika pieniä, mutta vähän jalompia, osassa niistä näkyy hitunen arabihevosen leimaa.

Oma lajinsa on sitten nämä gaited horses eli askellajihevoset, joita on mm. tennessee walker ja missouri foxtrotter. Ne ovat kuulemma oikein näppäriä trail-hevosia eli maastoratsuja miellyttävien askellajiensa sekä varmajalkaisuuden vuoksi.

Täykkäreitä täällä on paljon. Näkee niin arabeja kuin varsinkin englantilaisia täysiverisiä. Jälkimmäiset ovat osaksi jopa "ongelmajätettä" kun laukkaradalla rikkoontuneita tai siellä pärjäämättömiä on tarjolla vaikka kuinka. Niitä saakin parhaimmillaan jopa ilmaiseksi!

Sittenhän täällä on nää Suomessa hyvinkin harvinaiset rodut eli andalusialaiset, perun pasot jne. paljon yleisempiä. Näkeepä laitsoilla ihan niita aitoja American miniature horsejakin, jotka on kyllä jättisymppiksiä! Miniaturet ovat kuin hevosia pienoiskoossa, paljon jalompia ja jotenkin sopusuhtaisempia kuin esim. pienet shettikset. Tahtoo oman koiramaisen kotiponin!!!

Eurooppalaisia hevosia täällä on jonkin verran, mutta niiden hinnat on ihan pilvissä! Osa on tuontihevosia ja osa jo paikallista kasvatusta (täällähän on omat holstein-, hannover-, oldenburg- yms. yhdistyksensä), mutta silti hinnat ovat kyllä kovat. Ihan sellaisista peruspolleista, joita Suomessa saisi 5-7000 eurolla, saa täällä helposti pulittaa 10-15000 euroissa. Vähänkin osaavammat ovat tietysti aina vaan hurjemmin hinnoiteltuja.

Western-ratsastustyyli on täällä tietty erittäin yleistä. Englantilaistakin toki mennään melkeinpä millaisella hevosella vaan, kokoajan enemmän suosiota saavat mm. ns. appendix horset, jotka ovat quarterin ja englantilaisen täykkärin risteytyksiä. Näyttävät aikalailla tavallisilta puoliveriratsuilta. Niissä hyvää on quarterin rauhallinen luonne ja kestävyys ja täykkärin tuoma nopeus ja monipuolisuus.

Se mikä täällä pistää "hevosmaisemassa" silmään on upea värien kirjo! Suomessa on niin tottunut tavallisiin perusväreihin - on vaan lähinnä erisävyisiä rautiaita ja ruunikoita ja joskus joku musta tai kimo seassa. Täällä näkee tosi paljon erilaisia kirjavia ja pilkullisia sekä mm. palominoja ja hallakoita hevosia.

Jos ei joku ole jo rivien väleistä osannut lukea, niin kerronpa suoraan että hevoskuume on ihan hirveä! Ei liene ihme, onhan lajia tullut aktiiviharrastettua n. 25 vuotta... Kaipaan valtavasti ratsastusta "omilla säädöillä" ja tietty sellaista sosiaalista kontaktia (bonding) omaan hevoseen. Edellä mainituista seikoista johtuen hevosen osto täällä ei ole kuitenkaan kovin helppoa: tarjontaa ja rotuja on aivan valtavasti, mutta kun haluaisin lähinnä monitoimisen hevosen englantilaiseen ratsastukseen (= koulua, esteitä, ehkä kenttää, maastoilua yms.), vierastan vielä vähän näitä paikallisia rotuja kokemuksen puutteen vuoksi ja eurooppalaiset puolestaan liippaavat aika kaukaa suunniteltua ostobudjettia...

Muutenkaan ei tietty ole ehkä järkevintä ostaa pollea täältä kun ei yhtään tiedä miten elämäntilanne tulevaisuudessa muuttuu, mutta osaako sitä olla ilmankaan omaa hevosta kun sellainen on jo yli 10 vuoden ajan ollut...?! Sitä paitsi jos mut laittaa hevosostoksille niin tuloshan on taattu: ostan (eli "pelastan") jonkun säälittävän rimpulan, jota kukaan muu ei halua, se on hirveä vuosia vievä projekti joka EHKÄ joskus työn, tuskan, hien ja veren seurauksena puhkeaa kukkaansa tai sitten ei. Heeelp! Miksi te kaikki heppakonsultaatiokaverit olette siellä! Teitä tarvitaan nyt täällä! Ilman järkipuheita menen tietysti kohta ja ostan parhaimmillaan jonkun zorsen (joka on siis seepran ja hevosen risteytys...), koska se on vaan NIIIN jännä ja erikoinen rotu... (Nimim. terskinhevonen ja welsh cob kokeiltu.)

Heppakuumettahan ei tietenkään edesauta nää lukuisat nettisivustot, joilla täällä kaupitellaan hevosia: niitä on mm. Dreamhorse, EquineHits ja Horsetopia noin vaan muutaman mainitakseni... Voi yhyy! Puhukaa joku mulle jotain järkeä! Rouva koulutamman-ja-esteruunan-omistaja jo yritti, mutta lähinnä löysi mulle vaan passeleita hevosia ;).


Ei kommentteja: