Dallasissa asuvien Suominaisten sivuston kautta satuin ihan muissa yhteyksissä kontaktoimaan erästä Tyttiä ja sivujuonteen kautta tuli esiin, että olemme molemmat hevostelevia henkilöitä. Siispä pistimme treffit pystyyn ja tapasimme meilailujen ja puhelinsoitteluiden jälkeen perjantaina. Kävimme ensin testaamassa erään meksikolaisen ravintolan (juu, suosituksiin oli aihetta, ainakin chicken fajitas oli jätte hyvää) ja sitten Tytti kierrätti mua muutamilla Flower Moundissa ja sen tuntumassa sijaitsevissa talleissa.
Flower Mound Equestrian Center on iso talli, jossa on maneesi, pari isoa kenttää, jätisti laitumia ja päätallissa reilut 40 paikkaa. Toinen talli on lähinnä kisojen ja kurssien aikaan majoittuville vierailijoille. Mestassa on jonkin verran tuntitoimintaa, mutta myös yksityishevosia, ja siellä mennään siis lähinnä tätä meille perinteistä eli "englantilaista" tyyliä. Satuimme kuulemaan, että ko. paikassa on 11. - 12.8. viikonloppuna myös DFW-alueen ratsastuskisat (jumpers & hunters), joten siitä bongasin taas menoa kalenteriini.
High Meadow Arabians oli puolestaan yksityistalli, jossa kasvatetaan arabeja, mutta siellä on myös eri rotuisia yksäreitä; tuli bongattua niin quartereita, appaloosia, painteja, tennessee walkereita sun muita paikallisuuksia. Kivat tilat siellä oli, myös maneesi ja pari erilaista ulkokenttää ja seudulla on kuulemma myös mukavasti maastoratsuilumahdollisuuksia, joskin osa niistä on yhä poikki tulvien vuoksi. Kävimme lisäksi tämän naapurissa sijaitsevalla yksityistallilla, jossa Tytti itse käy ratsuilemassa erään amerikkalaisrouvan hevosia. Rouva eli JoAnn sattui olemaan kotona ja tarjosi meille drinksut, mikä taisi olla tarpeellista kun hikoilimme helteessä kuin pienet siat...
Tytti on superystävällisesti levittänyt tuttavilleen sanaa, että nyt olisi ratsastaja tarjolla, jos liikutettavia hevosia löytyy. Eräs tuttunsa, Nina, tarttui jo täkyyn ja huomenna keskiviikkona olisi tarkoitus käydä katsastamassa millaisia polleja Ninalla on :).
Täällähän hevoset ovat edullisia ja ihmisillä on rahaa, joten tuntuu että moni ostaa hevosen vaan lemmikiksi. Sit sitä käydään moikkaamassa ja ratsastamassa joskus kun keretään... Joillekin hevoset on myös elämäntapa eli niitä pidetään vaikka esim. oma ikä ei enää anna myöten hevosen selkään kipuamiseen. Liikutettavia polleja pitäisi siis kuulemma kyllä olla, kunhan vaan oikea kontakti osuu kohdalle...
Lauantaina kävin FMECissä katsomassa estekisoja. Kivaa oli ja tuli hirvee hinku päästä taas itse satulaan ja hyppäämään... Helle oli ihan hullu, joten kyllä siinä hommassa vaadittiin huumoria niin ratsastajalta kuin hevoselta, että ihan tosissaan siellä jaksoivat hillua 40 C asteessa. Luokat olivat aika pieniä, 70-100 cm ja arvostelu niissä oli aika vastaava kuin meillä 367.2 eli välitön uusinta uudella lähtömerkillä. Rata oli tehty "klooniesteistä": kaikki olivat ihan samannäköisiä. Luonnonväriset johteet, valkoiset puomit ja jokaisen alla jotain kukkalaatikoita.
Gianna Aycock 4-vuotiaalla nuorikollaan Winston. (c) SP
Joitain eroja eurooppalaiseen ratsastustyyliin oli havaittavissa: täällä kaikki menee mahdollisimman "kevyesti" eli persus irti satulasta koko ajan. Joillakin homma toimi ja toisilla taas ei, jolloin ratsastaja istui kuin orava paskalla (ex-estevalkkua lainatakseni), pohkeet irti hevosesta ja siten homma oli tosi tehotonta. Siispä tiukemmissa kaarteissa hevosen oli helppo slaidata esteen ohi. Monet ratsastivat aika pitkillä, jopa löysillä ohjilla. Myötäämistä ja mukaan menoa hypyissä tunnutaan korostavan, sillä osa ratsastajista suunnilleen hyökkäsi hevosen kaulalle ponnistusvaiheessa. No, täytyy muistaa, että nää oli alueelliset kisat, ei mitkään kansallissankareiden kisat... Yleisesti ottaen meno oli kyllä sulavan näköistä, hevosystävällistä, mitään ohjista kiskontaa ja prässäysratsastusta (sellaista perinteistä uusintakierrosmeininkiä) ei näkynyt.
Tälleen nää monet vähän dyykkaa kaulalle. (c) SP
Tuomaria ehdin haastattelemaan yhden luokan välissä ja utelin näistä luokista. Lauantain jumpers-luokat vastasivat jokseenkin täysin normia suomalaista esteratsastusta. Sen sijaan sunnuntaina olis ollut tarjolla hunters-luokkia, joissa arvostelu perustuu ajan ja virhepisteiden sijaan tyyliin ja taitoon. Olisi ollut ihan kiva mennä katsomaan, mutta en jaksanut toista päivää kehittää nestehukkaa siellä ja tuli muutenkin muuta ohjelmaa kun mentiin Mervin kans Traders Villageen. Mut kisoja seudulla kuulemma riittää, joten tarvii vaan lähtee turisteilemaan.
Maanantaina (eilen) hyppäsin taas Tytin kyytiin. Kierrettiin hakemassa tallilta JoAnn ja Karen kyytiin ja ajeltiin sitten kohti Dentonia. Käytiin vetämässä huiput salaatit matkalla Chili'sissä ja jatkettiin sit matkaa Dentonin takamaille, jossa oli hevostarvikeliikkeitä yksi jos toinenkin. Ykkösmesta On the Bit, johon oli tarkoitus mennä, oli onnettomasti kiinni maanantaisin, joten jatkettiin matkaa pariin muuhun. Sergeant's oli aika nasta putiikki, jossa puolet kaupasta oli western-vaatetusta (oli kuulkaa bootsia, röyhelöpaitaa ja stetsonia joka lähtöön...) ja toinen puoli hevostarviketta. Ison alan peitti tietty kaikenlaiset western-kamat - satulat, lassot, hevosbootsit jne. - mutta englantilaistakin kamaa oli jonkin verran. Nuuskin paikkoja tutkien tarjontaa ja bongasin också uudet ratsuilupöksyt mulle, sellaiset vaaleat ja suht ohutta kangasta. Täällä ei nimittäin pysty kyllä urheilemaan Suomesta tulevilla sammaripöksyillä kun just ehkä kylmimpään aikaan tammikuussa... Hintataso tuolla oli kohtuu kova, ei ihan Suomitasoa, mutta ei kauheen kaukana. Netistä kuulemma täälläkin kannattaa enemmän tilata, siellä on hinnat paremmin kohdallaan.
Mutta nyt on siis jo pintaraapaisu paikalliseen hevosteluun otettu, joten tästähän tämä lähtee. Ja jos joku tuntee tarvitsevansa esim. kultaglitterillä pinnoitetut hivutussuojat + bootsit (= kiva matching-setti) tai hevoselleen irtohännän (löytyy kaikissa väreissä ja kirjavina kanssa), niin tilausta vaan vetämään tähän osoitteeseen ;).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti