lauantai 5. helmikuuta 2011

Elämä seis!

Maanantaina hirveä haippaus: lunta tiedossa! Jäätävää sadetta! Pari päivää voi olla jopa pari astetta pakkasta! Tai jopa 8 astetta pakkasta! Varautukaa, tarkistakaa kotinne ja muonavarastonne välittömästi!

Tiistaina sitä sitten oli maa juuri ja juuri valkeana, tiet aika jäisen näköiset ja vähän pakkasta. Koulut kiinni! Virastot kiinni! Posti ei kulje!


Keskiviikkona sama. Torstaina sama. Jopa vielä perjantaina sama, vaikka oltiin jo plussalla, tiet lähinnä sohjoiset tai jokseenkin jo sulat.

Tervetuloa Teksasin talveen! Inclement Weather -varoitukset pyörii televisiossa ja ihmiset linnoittautuva koteihinsa. Mikään tai kukaan ei toimi. Lapset ja ehkä salassa vähän myös aikuiset ovat kiitollisia luontoäidin suomasta hengähdystauosta.

Minua asia lähinnä korpesi, sillä tällaiselle normisuomalaiselle tämä on ihan perussettiä. Vettä vaan voi tulla missä muodossa vaan ja silti on mentävä töihin ja kouluun ja jatkettava elämää. Jos Suomessa olisi elämä holdissa joka talvipäivästä, olisi parasta varmaan alkaa hibernoimaan, koska kuinka sitä muuten jaksaisi himassansa yhtenään tupeksia.

Enkä jaksanut nytkään vaan kävin tallilla kuten tavallista kun neljä seinää alkaa ahistaa. EHP! Jälleen valaistuin siitä miksi todellakin olisi ihan hyvä juttu kun kaikki väki vaan nukkuisi kotonansa nää talvipäivät. Autoileva jengi suti, liukasteli, ajeli liikenteenjakajiin, katukivetyksiin ja törmäilivät puihin. Sohjossa madeltiin tosi hitaasti, jotta ihan takuuvarmasti jäätäisiin siihen jumiin ja jäätikköisessä kohdassa painettiin kaasua niin että moottori parkui onnettomana kun renkaat rullasivat tyhjää.

Suomalaisminä pyöritteli ylemmyydentuntoisena silmiään niin monta kertaa tallimatkalla että ihme kun pysyivät enää päässä. HAH te tampaksit. Tulkaapa kermapersiit ottamaan vähän tosielämän makua tuolta Pohjolasta, haaa!

Nyt vaan taas odotellaan koska se kalikka kalahtaa omaan nilkkaan...


Ei kommentteja: