Noin mua eilen kehotettiin oikein lyömällä leima ranteeseen! Yritys oli hyvä, mutta ei tällä kipeällä kurkulla kovin loud-tasolle päästy... Ilman kipeätä kurkkuakin olisin tosin jäänyt varmaan aika nihkeälle tasolle, sillä poskilihakseni oli turrutettu ja palleani hajoitettu juuri tovi sitten.
Minä ja ystäväni nimittäin flunssiamme ja puolikuntoisuuttamme uhmaten sipaisimme meikit pintaan, paremmat päälle ja ponkaisimme baanalle. Kun Addisonin Improv-komediateatterissa saimme vielä pöperöä ja ennen kaikkea ne herkulliset drinksut nenän eteen, alkoi elämä näyttää jo aika valoisalta. Hetkellinen epätoivo tosin iski kun ensimmäinen stand up-jannu pyyhälsi lavalle. Tyyppi heitti legendaa sellaisella murteella että meikäläisen ei-nyt-ihan-alkeellinen aivotoiminta jätti ymmärtämättä ison osan sisällöstä. Hieman alkoi jo huolestuttaa että hukkaanpa heitin nämäkin lippurahat jos illan päätähdetkin heittävät lääppää tähän tyyliin... Siinäpä olisi 95-prosenttisesti tumman yleisön ollut kiva katsella kun valkoiset mimmit eturivissä toljottaa haavit auki mitään hiffaamatta vaikka heistä olisi heitetty juttua. Blooooondit!
Onneksi huoli oli aiheeton, sillä Chris Paul ja Huggy Lowdown vetivät sen verran hervottomat setit, että ohi ei kerennyt mennä mitään ainakaan siitä syystä ettei kieltä olisi ymmärtänyt - jotain saattoi kyllä mennä ohi niillä nurkilla kun nauroimme kippurassa pöydän alla... ;) Juttua lensi jos jostakin ajankohtaisesta kuin aiheettomastakin asiasta siihen sarjaan että setin päätyttyä lähinnä haukoimme henkeämme, nipistelimme naurusta tunnottomiksi menneitä poskiamme ja hieromme kramppaavia palleoitamme (siis miten taivaassa taittuu pallea-sana monikkoon...???). Jos jotain niin kunnon nauruterapiaa olinkin vailla!
Terapian jälkeen olimme ihan kypsää kamaa ottamaan one for the road:it viereisessä menomestassa eli Pete's Dueling Piano Barissa. Kahden jannun livenä vetämää pianosettiä ja yhteislaulumeininkiä ei todellakaan pystynyt vain kuuntelemaan, vaan pakko oli raakkua ainakin lempparibiisien kohdalla mukana. Sikanastaa :D ! Tosin se joku outo niskassamme hönkinyt limaiiskotti iPhoneineen olisi voinut kaikota kaakkoon.
Tänään sitten vaihdettiinkin rockista ja countrystä kirkkoveisuuseen, sillä vuorossa olivat Kauneimmat joululaulut. Mulla oli tosin juniori mukanani, joten laulantani oli paikoin aika katkonaista - hyvä jos olin suunnilleen selvillä mitä laulua parhaillaan vedettiin... Tunnelma oli kyllä ihana ja jouluinen, vaikka pääosin keskityin kesyttämään villihköä jälkikasvuani. Piparikahvit ja joulumyyjäiset vielä päälle, niin mikä tässä on lasketellessa neljänteen adventtiin...
Siispä ystäväiseni, sing LOUD! Tai Hallelujah. Tai molempia yhtäaikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti