Hei tonttu-ukot hyppikää

Joulutunnelmissa jatkettiin tänäänkin. Kaverin yllytyksestä pöllytimme jauhoja, pyörittelimme pötkylöitä, ajelimme pulikalla lättysiä, roiskimme riisipuuroa ja avot - herkullinen tuoksu ja kauniit karjalanpiirakat täyttivät pian keittiömme. Hämmästyttävää ahkeruutta, sanoisin! Käsittämätöntä että tällainen peukku keskellä kämmentä -kokki voi kuin voikin saada aikaiseksi aika hyviäkin herkkuja jos sille päälle sattuu!

No ei nää kyllä yhtä kauniita ole kuin mummon karjalanpiirakat,
mutta vauhdilla nämä kyllä kitoihin katosivat...

Erityismaininnan ansaitsee kyllä flunssassa toikkaroinut supernannymme, joka piti lapsukaisemme viihdytettyinä ja poissa jaloista. Sitä en kyllä tiedä mitä se niille syötti kun meno oli tämän mukaista...

Hei tonttu-ukot (ja akat) hyppikää...!

Herkullinen tuoksu taisi houkutella paikalle myös kutsumattomia vieraita: tällainen pieni pirunsilmäinen otus (opossumi) tiiraili iltamyöhällä aitamme päällä joskos jotain rippeitä löytyisi hänellekin...


Vai liekö tuo vaan varaamassa parhaita paikkoja tänä yönä näkyvän täydellisen kuunpimennyksen ihailuun?