Pohjoistuuli oli suorastaan hyytävä, mutta kyllähän me suomalaiset homman hanskaamme ja vedimme sen verran reippaasti kerrosta niskaan että tulkoon vaikka jääkausi niin tästä selvitään. Siinä olikin sitten ihmettelemistä toppatamineissamme kun paraatin keulassa bändin jälkeen iloisesti kilisteli menemään joku vähäpukeinen cheerleader-röykkiö joilla hymy oli hyytynyt naamalle sinistyneiden varpaiden myötä. Hurraa!
Paraatin kärjessä marssiva bändi ja cheerleadereita
Paraati oli varsin tyypillinen: keulassa iso marching band, sen perään cheerleadereita ja sitten liuta floateja eli autolla vedettäviä lavoja, jotka oli puettu joulun henkeen: oli valoja, värejä, musiikkia, laulajia, joulupukki ja muori takan edustalla jne. Osassa lautoista oli todellakin käytetty aikaa ja vaivaa! Pojalla riitti ihmettelemistä valoissa, äänissä, musiikeissa ja tietenkin jaettavassa roinassa: meille sateli kaikenlaisia helmiä, valotikkuja ja -rannekkeita karkeista puhumattakaan. Silmät suurellaan menoa tarkkaileva pikkupoika oli esiintyjien lellikki ja rattaisiimme kertyi roinaa paksi täyteen.
Sitten olivat vuorossa joulupukki ja -muori ja sekalainen joukko jouluhenkistä väkeä "floateissa"
Paraatin jälkeen jengi valui kaupungintalolle, jossa oli joulumusaa livebändin vetämänä, lyhyt virallinen puhe ja sen jälkeen "puiden sytyttäminen". Kaupungintalon puistoon syntyi todellinen valomeri kun kaikkii puihin syttyi tuikkimaan satoja pikkuvaloja. Oli muuten kaunis näky!
Näkyäkin parempi juttu oli se, että tarjolla oli vino pino ilmaisia herkkuja. Äidin suuhun upposi varsin vilakasti iso funnel cake eli tuollainen tippaleivän tyylinen herkku, poika puolestaan omi popcornimukin itselleen, mutta suostui jakamaan ison cookie-keksin äidin kanssa. Eggnogia alias munatotia olisi myös ollut tyrkyllä, samoin kuumaa kaakaota, mutta se jono venyi kaltsan ilman ansiosta varsin pikaseen sen verran monikilometriseksi, että päätimme skipata.
Nuorella miehellä on kyllä rytmi veressä - johan se on aiemmin todettu, mutta vahvistettiin taas uudemman kerran. Rattaissa hieman hyytyneenäkin jannu jaksoi käsimoshata joulumusan tahdissa varsin sitkeästi, joten eiköhän tuosta jonkin sortin hevimies kehity tai no rumpali nyt vähintäänkin.
Hevimies diggaa joulumusaa (ja poppareita)
Tästä tää joulukausi taitaakin alkaa - pitäis vissiin hilata jo hiljalleen kuusi sisään ja pistää enkelikello kilisemään... Poika hoitaa jo varsin mallikkaasti joulukalenterien availut: löytyy niin kuvallista kuin herkullista versiota. Jälkimmäinen tosin aiheutti parina ensimmäisenä päivänä hirveät kilarit kun herkku löytyikin vain yhdestä luukusta ja sen jälkeen homma oli "ohi". Ihme pihtarimeininkiä, prkl, tuumi pienimies. Ehkä tämä vielä joulun nurkilla korvataan... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti