Mun mobiilin seurueen oli tarkoitus olla perillä noin 1,5 h aiemmin, jotta jäisi kivasti aikaa shoppailulle ja paikkojen kiertelylle, mutta kiertely tehtiinkin sitten jo matkalla kun joku kolari tukki motarin ja muutenkin oli jotenkin niin ihmeen tukkosta trafiikkia, että normaaliin 40 minsan matkaan meni about 1,5 h. Ihan peffasta! Koko viikon olin hellinyt mielikuvia lempitoffeitteni (fudge) hamstraamisesta Texas Hot Stuffista, joten vaikka aikataulu painoi päälle, oli silti mutkattava sitä kautta tai ilta olisi ollut pilalla jo ennen kuin alkoikaan ;) .
Yhteisohjelma korkattiin Cattlemen's Steak Housessa, jossa nautimme kunnon piffit kukin mielensä mukaan. As usual, ruoka oli hyvää ja sitä oli liikaa. Mutta kuten jokaisella naisella, isonkin pihviaterian jälkeen erilliseen jälkiruokamahaan mahtuu kyllä, joten suloinen Key Lime Pie hoiti homman kotiin ettei tarvinnut poistua ravintolasta muutoin kuin vyörymällä...
Filet Mignon uunipotulla. Ja jottei kalorimäärä jäisi pelottavan pieneksi, oli höystöhyrrästä niitä kätevästi lisää saatavilla.
Kuudentoista toinen toistaan epähiljaisemman suomalaisnaisen seurueesta lähti sen verran desibelejä, että naapuripöydissä kuuluttiin arpovan ihmeissään että mitähän kieltä oikein puhuimme. Seurueemme jo valuessa ulos, baarimikko uteli vielä kielestämme ja yllytti mua puhumaan sitä hänelle lisää kun se oli niin aaaaaawesomen kuuloista. Heittäessäni jonkun pätkän perussuomea, mies oli niin onneissaan että tyyppi tuntui saavan vähintään kymmenen pientä... Pelottavaa!
Vatsat pulleina ja mieli korkealla suuntasimme Billy Bob'siin, joka tituleeraa itseään maailman suurimmaksi kantrimenomestaksi. Ja sitähän tuo lienee on, sillä valtavaan sokkeloiseen rakennukseen mahtuu mm. pro-rodeota (härkäratsastusta), putiikkeja, erilaisia ravintola- ja baarisektioita, useampi musalava ja tietenkin kantriviihdettä. Tänä iltana parrasvaloihin kapusi taannoisesta postauksesta tuttu Josh Turner.Yhäkään en voi kuin ihmetellä miten tuollaisella beibifeissisellä nuorella miehellä voi olla niin komea, matala ja täysin pärstäkertoimeen sopimaton ääni! Illan aikana kuultiin uudelta levyltä tuttuja biisejä, mm. radiossa yhtenään soiva Why Don't We Just Dance, mutta onneksi myös ihania vanhoja suosikkeja - Firecracker, Would You Go With Me, Your Man ja Long Black Train, jotka saivat tänkin kantriin aivopestyn polvet notkumaan.
Sääli vaan, että mestaan oli eksynyt puoli triljoonaa muutakin Josh Turner -fania, joten paikka oli niin tukossa, että näkymä lavalle oli hieman kehno (onneksi korkkarisaappaat toivat just puuttuvat 10 cm lisää :D ) ja osa jengistämme joutui notkumaan puoliksi käytävällä, jossa sai kuulemma buutsinkantaa varpaalleen, kyynärpäätä vatsaan ja stetsoninkulmaa otsikkoon. Whatthehell, me sissit fanitettiin kunnolla keikka loppuun saakka, ei tässä nyt eilisen teeren kantrilikkoja olla!
Cowboyt ja Cowgirlit sulassa sovussa Joshia fanittamassa.
Stockyards By NightYön pimeinä tunteina sitä olikin sitten kiva ajella takaisin himppeen uudistunein mielin. Käsittämätöntä kyllä, olin piffikeikasta sen verran vielä täysi, että toffot saivat odottaa seuraavaan aamuun, jolloin kyllä mm. minttusuklaa-, amaretto- ja tahmainen kermapähkinätoffee saivat pahemman kerran huutia :P ... (Noi ei sit oo pisteitä vaan kuolatippoja!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti