Jipiii, jeiii, hurraa ja hallelujaa! Kaikki nuo päräytin samalla henkäyksellä mahtavan riemutanssin saattelemina sinä hetkenä kun posti viimein viime viikolla kiikutti kauan odotettua postia Suomesta. Paketista kääriytyi Poets of the Fallin uusin levy, Twilight Theater, jota täällä on postiluukulla vaanittu ja odoteltu kuin pullopostia autiosaarella.
Uutta levyä en ole vielä oikein kybällä päässyt makustelemaan (se onnistuu vasta kun olen autossa itsekseni ja stereot jytkää täysillä), joten kommentteja suurimmista suosikeista en vielä pysty laukomaan, mutta jonkin verran levyä on nyt kieputettu. Parasta hommassa on kyllä se, että Pojan mielestä kaikenlaiset Ti-Ti Nallet ja Parhaimmat Lastenlaulut voidaan ihan suoraan lähettää vaikka Namibiaan, sillä nyt sitä ollaan päästy asiaan. Nupit kaakkoon ja tanssia hetkuttamaan vaan!
Sitä sanotaan, että sikiö/vauva kuulee hyvinkin ääniä vatsan sisällä kölliessään ja oppii yhdistämään äidin tunnetiloja (esim. hyvänolontunne, rentous, iloisuus) kuulemaansa musiikkiin. Kas näin hyvin meillä on aivopesty pienokaista niin, niin, niin, niin, niin, niin, niin monilla talli- ja muilla automatkoilla. Myös Nickelbackin levyä autossa soittaessani tyyppi lauhtuu samantien vaikka kehitteillä olisi joku vuosisadan hyperventilaatio tai pillastustila. Kätevää, sanoisinko!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti