Puhtaus on puoli ruokaa

Vai miten se vanha kasku menikään? Mutta mites sitten suu pannaan kun saakin vaan puolikkaan ruoan?

Kas kävin tuossa taannoin hakemassa pikalounaan Mäkkäristä duunimatkallani. Oisko ollut joku Chicken BLT Sandwich ja lisukesalaatti, mikä lähti drive-inistä mukaan. Sitten vauhdilla kaahaus duuniin, hihat käärien, koneet käyntiin ja hommiin. Haarukoin siinä ensiksi salaatin nälkäänsä huutavaan kitaan, mistä ei paljon iloa ollut, joten koppasin kuola valuen hamppariboksin ja avasin ja hölmistyin.

Whaaaaat??????? Hampparistani oli otettu kaksi isoa haukkua. Inhat hampaan jäljet vaan näkyivät sämpylään painuneena. Monttu auki tuijotin tovin hampparia ja kelasin muistikuvia matkalta Mäkkäristä duuniin. Siis olinko ollut niin päättömän nälkäinen, että haukkailin hampparia jo matkalla ilman sen tarkempia muistikuvia tapahtumasta??? Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin siihen tulokseen, että ruoanhimoni ei sentään ihan niin överiksi ollut äitynyt, joten haukkauksen oli täytynyt olla jonkun muu tekosia. Ja koska varsin tiiviisti olin ateriapussukkaa silmissäni pitänyt, oli tämän hampparihaukkauksen täytynyt tapahtua jo ennen kuin pussukka minulle tiskiltä luovutettiin.

Hetken otti kupoliin ja päätin jo että kärsinpä sitten vaikka nälkääni, kun työt kaatuu niskaan eikä uusintakeikka Mäkkäriin siten hotsita. Mutta sitten alkoi vattuuntumiskäyrä kohoilla jo punaselle. Ei prkl! Mun hamppari! Ainaki kolme taalaa tuostakin pulitin! Ja nälkä on! Kuka prkl kehtaa mennä haukkaamaan mun hampparia!? Hyi halvattu! Ällöttävää!!!!

Loikka autoon ja kaasupedaali pohjaan ja alta aikayksikön olin jo Mäkkärin tiskillä vaatimassa saada puhua managerin kanssa. Vuorovastaava katsoi mua ensin kysyvästi kun tökkäsin hamppariboksin hänen eteensä ja sanoin että avaapa tuo, siinä on hamppari siinä kunnossa kuin minä sen sain. Mitähän sairasta pilaa tällainen oikein on?! Hän avasi boksin ja sen jälkeen olikin hupaa seurata kasvoilla vaihtelevia ilmeitä. Siinä vilahti hölmistys, ärsyynnys, ihmetys, hienoinen paniikki ja lopulta tumma puna peitti alleen koko pärstän. Rouva pihisi hiljaa, että pieni hetki olkaa hyvä ja poistui boksi kourassaan johonkin restaurantin uumeniin. Samalla tuntui että koko Mäkkäri pysähtyi hetkeksi kun koko henkilökunta painui takahuoneeseen supisemaan ja päivittelemään boksin sisältöä. Kaikki vilkuilivat minuun epäuskoisena.

Hetken kuluttua eteeni ilmestyi joku Herra Isoin Johtaja, joka puna kasvoillaan ja hermostuneena alkoi pahoitella tapahtunutta kaikin mahdollisin sanakääntein mitä keksi. Ja saisiko olla juotavaa? Jätskiä? Ateria? Joku hamppari? Minä mitään muuta tarvinnut kuin mielellään sellaisen samanlaisen hampparin kuin edellinen, mutta mielellään ihan kokonaisena kiitos.

Eikä mennyt kauaa kun eteeni kannettiin kokonainen ateria pussissa ja sainpa vielä lahjakortin uuteen ateriaan. Tapahtuman aiheuttamaa härdelliä seuratessani alkoi tosin mieleeni hiipiä, että olisi ehkä sittenkin pitänyt nostaa vielä isompi metakka, hankkia lakimies paikalle ja nostaa kunnon miljoonakanne tuollaisesta hampurilaiseni yksityisyyden loukkaamisesta. Varmaan oisin vähintään aidsin tai muun hyppykupan voinut saada tuollaisesta violaation kokeneesta purilaisesta!

Mutta olin kuitenkin vähempään tyytyväinen. Uusi painos kanahampparista oli kuten pitikin: hyvä, maukas ja ison nälän tyydyttävä. Ja kokonainen.

P.S. Tapahtumaan oli hyvin yksinkertainen selitys: inhimillinen virhe. Joku toinen oli saanut mun tilaaman hampparin, maistanut sitä ja todennut, että eihän tämä ollut hänen tilaamansa hamppari. Se oli palautettu tiskille tarkoituksena tietenkin heittää se pois, mutta drive-in ostoksia pakannut neiti ei ollut huomannut tapahtunutta vaan luuli että tiskin purilainen oli se, joka piti pakata mun tilaukseeni mukaan...

P.S.2 Voi peijooni, kuinkahan rikas jo oisinkaan kun oisin sen kanteen sittenkin nostanut...??! Hitto, nälkäisenä tulee tehtyä huonoja päätöksiä!