Siinä se ny on! Uskokaa kun näätte! Taannoinen ilveksenpoikashavainto herätti niin miehessä kuin monissa tuttavissa epäilystä ja hyvin läheltä tekemääni näköhavaintoa epäiltiin mm. pesukarhuksi, isoksi kotikissaksi ja who knows miksi. Vaikka kuinka vannoin ja vakuutin olleeni täysissä ruumiin ja sielun voimissani kun ilvestunnistamisen tein, niin silti tuntui että minua katsottiin vähän sillä silmällä. Voi naispoloa kun ei se ehkä niin tarkalleen tiedä eläinkunnan otuksista... Äkkiäkös sitä jonkun kissaeläimen ja puolikarhun sekottaa!?
Tuossa kesäkuun alussa kun vanhemmat olivat täällä visiitillä, kuului eräs ilta takapihan aidan takaisesta pöpeliköstä kummallinen murahdus/sähähdys. Miehet menivät rohkeina kurkkimaan aidan yli nähdäkseen pusikossa ison kissaeläimen. Arvelivat tuota ilvekseksi tai jaguarundiksi tai ties miksi, mutta iso kissa se joka tapauksessa oli. Huolestuttavinta oli kuitenkin se, että se ei tuntunut välittävän ihmisistä tai taskulampun valokeilasta tuon taivaallista. Hieman siirtyi kauemmaksi, mutta siellä vaan istua nökötti ihan tyytyväisenä. Liekö meidän grillistä leijaillut sapuskan tuoksu vai pihapiirissä pyörineet kissamme ja koiramme houkutelleet villikatin paikalle.
Parisen viikkoa ko. tapauksen jälkeen saatiin kattivierailijasta oikein kuvakin. Istuskelin maitobaarihommissa olohuoneemme sohvalla kun silmäkulmasta näin takapihan aidan päällä liikettä. Sielläpä se ilves - tai siis bobcat alias punailves - varsin verkkaisesti lonni aitaa pitkin. Pysähtyi välillä nuuhkimaan ilmaa ja tutkailemaan pihalle ja jatkoi sitten hitaasti ja arvokkaasti matkaansa aitaa pitkin. Mies oli tällä kertaa nopeampi hoksottimiltaan, koppasi kännykameran ja nappasi kuvan olohuoneemme ikkunasta.
Vaikka mies ampaisi pihalle uhkuvan ja puhkuvan piskimme kera, ei ilves paljon maindannut. Siellä se vaan mennä tassutteli naapurin ja sitä seuraavan naapurin aitoja pitkin. Jossain vaiheessa vaan istuksi aidalla maisemia ihmettelemässä, kävipä lyhyellä tutkailureissulla jonkun takapihalla ja palasi takaisin aidalle häipyäkseen jossakin vaiheessa takaisin pusikkoon.
Niin hiaaano kuin tuo ylväs katti olikin, niin meidän pihalla ei sitten ole enää hetkeäkään kissa tai koira vartioimatta ulkoilemassa eikä poikaa nukuteta... Tosin nyt kun Teksasin kesä on taas täällä ja antaa auringonpaistetta enemmän kuin riittävästi, ei ulkona ole erkkikään. Joku raja se vaan on tällaisen skandinaavisen valkonahankin ulkoilussa kun elohopea kipuaa päivittäin 35-40 asteen välille. HUH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti