Pakkaushässäköiden keskellä Roni yrittää tehdä kaikkensa että pääsisi reissuun mukaan...Kolmen Teksasjoulun jälkeen olin kuitenkin niin kypsää kauraa, että tiedotin miehelleni että tänä vuonna mennään sitten johonkin missä on lunta. Piste. Kavereiden opastuksella päädyimme lopulta Tellurideen, Coloradoon. Ihan nappivalinta!
Sisseimmäthän täältä huitaisee autolla Coloradoon - kulmanaapuriin ajelee noin seitsemässä tunnissa, mutta hiihtokohteet sijaitsevat kyllä sitten kauempana, joten pershiitä saa puuduttaa sinne reissatessa tollaiset 12-18 tuntia. Mies oli kovasti autoreissailun kannalla, mutta hänpä ei olekaan se, joka useimmiten kyydittää tuota pikkumiestä kaarassaan. Ei nimittäin ole etenkään pidemmillä reissuilla mitään juhlaa kuunnella kun takapenkin kommentaattori kyllästyy kökkimään valtaistuimellaan ja halua ehdottomasti juuri nyt ulos pois mihin vaan muualle vaikka motarin laitaan, mutta HETI ja NYT ja KOVALLA ÄÄNELLÄ säestettynä.
Siispä lentoliput Denverin kautta Durangoon ja sieltä vielä vuokra-autolla huristus keskelle ei mitään, San Juan-vuoriston kainalossa majailevaan taannoiseen mainarikaupunkiin. Tottahan toki tarvittiin vielä vähän ylimääräistä jännitystäkin reissaamiseen: alueelle oli luvattu parhaimmillaan jopa 3-5 jalkaa (n. 90-150 cm) lunta parin päivän aikana ja teiden sulkemiset olivat täysin mahdollisia. Onneksi kuitenkin pahimmat pyrytykset suuntasivat toisaalle ja me saimme ajaa varsin talvisessa, mutta kohtuullisessa kelissä perille. Ajelimme tosin eräänkin kylän läpi, jota lähinnä kaivettiin esiin yli metrisestä tuoreesta hangesta...
Siellä siintelevi Colorado! Maisemia jostain Denverin ja Durangon välimaastosta... Viiden päivän joululoma Tellussa oli ihana! Säihkyvän valkeana hohtavaa lunta, pientä pakkasta, uljaina kaupunkia kehystäviä vuoria, sympaattinen vanhahtavaa ja uudempaa sekoittava kaupungin keskusta, mukavia ihmisiä ja hyviä ravintoloita. Ilmainen kaupunkia kiertävä Galloping Goose -bussi korjasi kyytiinsä matkalle hyytyneet ja gondolahissi kuljetti näppärästi vuoren yli hiihtokeskuskylään Mountain Villageen. Mitkä maisemat! Eipä ihme että täällä viihtyvät niin Oprah kuin Cruisen Tomppa, joskaan kumpaakaan ei valitettavasti tullut bongattua.
Meidän joululomaa varjosti valitettavasti vaan koko perheen epämääräinen puolikuntoisuus ja sairastelu. Minä antibioottikuureineni olin parhaimmassa kunnossa ja riehuin siis poika rinkassa punnuksena selässäni kun miespolo oli enemmän ja vähemmän kuumeessa. Poikakin yski ja niisteli varsin taajaan, mutta koitimme silti nauttia talviulkoilun iloista sen minkä kykenimme. Sääli sinällään että olimme varanneet lapsenhoitajan pariinkin otteeseen suhauttaaksemme suksimaan, mutta päädyimme vaan käymään kerran kunnon illallisella ja muutoin rinneriemuja harrastimme vaan porukalla pulkkailun muodossa. Itse kun en ole mikään laskettelijasankari ja miehestä ei yksinkertaisesti ollut kaveriksi mäkeen.
Joulun tunnelmaa toivat kotoisat jouluruoat (oli laatikoita ja kinkkua höysteineen), tutut joululaulut ja mukaan napatut muutamat lahjapaketit. Kuusta emme nurkkaan iloksemme saaneet, mutta kävimme nuuhkimassa ihan tuoreita sellaisia pihamaalla. Pimenevässä illassa loistavat jouluvalot ja hiljaa leijaileva lumi nostattivat lentsuista fiilistä ja joulun tunnelmaa kummasti.
Aattoiltana kävimme ihastelemassa joulun viettoon hiljentynyttä kaupungin keskustaa ja ihmettelimmepä mäen rinnettä suksinutta soihtuparaatiakin, joka omalla tyylillään toi iltaamme joulunpunaa. Tottahan illan kruunasi se hetki, jolloin juniori tohkeissaan ja riemuissaan pääsi riipimään värikkäitä papereita pienten pakettien päältä.
Vaikka rinnassa pistikin pieni kaukokaipuu sinne aidon, oikean joulutunnelman ja oman "isomman" perheen ääreen, oli mieli silti täynnä kiitollisuutta siitä kaikesta hyvästä mitä meidänkin perheeseen on suotu. Kun sen tunteen saisi säilöttyä mieleen ja muistiin muulloinkin kuin jouluna...
Vaan niin taas joulun jälkeen astuimme arkeen, töihin ja tohinoihin niin että sain taas vuoden lisää ikämittariini ja vuosikin onnistui vaihtumaan lähes varkain.
Hyvää Uutta Vuotta 2011 ystäväiseni, tuokoon se teille onnea ja hetkiä, joista voitte olla kiitollisia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti