Pilleriville

Hyvä on. En voi sanoa etteikö minua olisi varoitettu. Suunnilleen KAIKKI tuntemani äidit varoittelivat että odotahan vaan kun Jesse nyt sitten aloittaa tarhassa (syksyllä aloitettu kirkon kerho luettaneen sellaiseksi), niin se on sitten jatkuvasti kipeänä ja raahaa kotiin mukanaan kaikki mahdolliset taudit.

Minä epäuskoisena ja ylemmyydentuntoisena (eihän MEILLÄ koskaan sairasteta?!!) hymähtelin vain jotakin ja ulahdin vasta sitten kun homma osui omaan nilkkaan. Poikahan on nimittäin syyskuusta alkaen ollut vähintään kerran kuussa jossain epämääräisessä kuumelentsussa niin, että tuttavani risti nämä jo "kuukautisiksi". Nenä valuu lähes perusasetuksena niin, jotta on ennemminkin helpompi laskea ne päivät kuusta, jolloin nokka ei tipu.

Joulukuussa iski sitten tosiaan se jackpot - koko perhe sairasteli järjettömän sissin viikkoja kestäneen flunssan kaikkine höysteineen ja juuri kun olin varma että antibiootti tappoi viimein ne viheliäisimmätkin pöpöt kehostani niin tietenkin menin ja hilluin puolikuntoisena niin että sain Tellun tuliaisina kimpun jälkitauteja. Tällä kertaa menin jo suosiolla lekurille (enkä TOD. sille samalle...) hakemaan tropit poskiontelon- ja korvatulehdukseeni. Ei haloo mistä nämä lastentaudit muhun taas pukkasivat - näiden kanssa on kärvistelty viimeksi kun ikälukuni oli vielä yksinumeroinen...!?!

Korkkasin hanakasti saamani pilleripurkit ja toivoin pikaparannusta, mutta sehän olisi ollut aivan liian yksioikoista. Yleisolotila alkoi kyllä parissa päivässä taas lievästi kohentua kunnes bongasin keholleni levittyneen messevän allergiatilan. Kun aloin olla jo reippaasti punaisella laikutuksella maastokuvioitu, tartuin luuriin ja tiedotin että vissiinkin ehkä sitten olen jollekin allerginen... Siinä otettiinkin jo järeämmät aseet käyttöön ja pilleripurkkimäärä kasvoi entisestään kun sain uusien antibioottien kylkiäisiksi myös steroideja.

Kirjavan pillerikasan aamuin illoin kiskaistessani alkoi kyllä jo lievästi hirvittää että mitähän seuraavaksi: kasvaakohan tässä häntä vai lähteekö näkö... Ulkonäköhän oli jo menetetty viimeistään allergialehahduksen, karrelle niistetyn punanenän ja rehottavan yskänruven myötä.

Näin mellevästi meillä korkattiin tämä vuosi! Ehkä tämä tässä vaiheessa jo kuutisen viikkoa kestänyt tauti tästä hiljalleen taittuu ja toivoa saattaa että tässä olisi jo sairastettu tämän vuoden - tai mieluusti ihan vaikka koko vuosikymmenen - edestä. Niisk tröööööt ja köhköhkööööööh.