Startti Helsingistä oli oikein onnistunut. Emme onnistuneet nukkumaan pommiin, vaan olimme oikein hyvissä ajoin lentokenttäbussissa suuntaamassa lentoasemalle. Kentällä nakkasimme laukut matkaan, hoitelimme koiran maksut, pissatimme piskin vielä kerran ennen reissua ja tarjoilimme aamupalaa vironneelle pikkumiehelle. Pääsimme koneeseen hyvissä ajoin ja lentsikka riensi taivaalle pilvien sekaan ihan ajallaan. Pikkubebe jatkoi sujuvasti uniaan, joten me saimme rauhassa nauttia aamiaista ennen laskeutumista Amsterdamiin.
Amsterdamin kentällä saimme harmiksemme huomata, että Dallasin kone on pari tuntia myöhässä. Aika kului kentällä kuitenkin suht sujuvasti sapuskoiden ja putiikkeja kierrellen. Lopulta pääsimme lastautumaan koneeseen, jossa sitten kökötettiinkin paikallaan reilun tunnin ajan. Kapteeni kuulutteli toisinaan väliaikatietoja tilanteesta - kone oli hieman epäkunnossa ja sitä tässä ahkerasti korjaillaan. Juuri kun venttailu alkoi tuskastuttaa, tuli siihen karu stoppi: kone vuotaa polttoainetta, eikä sitä juuri nyt saada loppumaan. Varakonettakaan ei tähän hätään saada, joten lento on tältä päivältä peruttu - tervemenoa takaisin terminaaliin. Uudesta reitityksestä ei tosin ole vähään aikaan tietoakaan, joten vasta parin tunnin perästä kannattaisi mennä tiskille ihmettelemään miten matka tästä jatkuisi...
Ou jee! Siispä takaisin tuubiin, bebe rattaisiin ja kupillinen kuumaa nenän eteen, niin johan helpotti. Julkeasti marssin jonon kärkeen vinkumaan lentoemolle että eikö olisi mitään chäänssiä jouduttaa asiaa kun meillä on pieni vauva ja koirakin matkassa mukana... Heltyihän tuo onneksi ja saimme vuoronumeron ensimmäisten joukkoon reissumme jatkoa selvittämään. Hyvän tovin jonotettuamme pääsimme tiskille asiaa ihmettelemään. Meidät oli reititetty seuraavalle päivälle Houstonin kautta Dallasiin, mutta kun ilmeni, että meillä on enemmän ja vähemmän karvaista lapsikatrasta mukana, saimme kuin saimmekin itsemme seuraavan päivän Dallasin suoralle lennolle.
Sitten vaan hakemaan KLM:n tiskiltä kuponkeja evästelyä ja hotellia varten ja saimmepa pienet henk.koht. hygienian ensiapupakkauksetkin mukaamme. Tovin tavaroita kentällä tankattuamme suhasimme lentokenttäbussilla hotellille. Pikkumies otti matkaan tulleen mutkan lähinnä päiväunten kannalta eikä koirakaan tykännyt kyttyrää kun pääsi aavojen peltojen laitamilla aterioiville pupuille kertomaan kovaäänisesti terveisiä Suomesta.
Näkymiä hotellilta sisältä ja ulkoa...
Nuorempina ja notkeampina olisimme toki singahtaneet iloisina Amsterdamin yöjalkaan, mutta näin vanhentuneina ja vauvaantuneina kaaduimme kuitenkin hotellin pehmoiseen petiin jo hyvissä ajoin, kuvut buffapöydän antimista pullollaan. Jösses, meistähän on tullut ihan perheellisiä! Milloin tässä näin pääsi käymään?!
Seuraavana päivänä onnetar oli puolellamme. Lauma lastattiin Dallasin koneeseen ajallaan ja saimme tällekin reissulle baby bassinet -paikan, jossa vauvalle on oma koppa. Kone lähti ajallaan ja lenteli turvallisesti perille vuotamatta mitään ylimääräistä Atlantin ylle. Reilun yhdeksän tunnin reissu on kyllä varsin persiitä lätistävä kokemus ja kädetkin saivat kiitettävästi jumppaa, sillä uudesta ympäristöstä ja ihmismäärästä innostunut bebe ei antanut unen paljon painaa, vaan hihhuloi pystyssä melkein koko matkan. Kumman kitisemätön tapaus tuo vekara on, nytkin ylen selvästi väsyneenä vaan flirttaili lentoemoille ja muille matkustajatovereille niin, että jatkuvasti oli joku hänelle lässyttämässä jotain.
Ah sitä autuasta kotiintulon tunnetta kun koneen pyörät koskettivat Teksasin tannerta ja kuuman kostea lehmänhenkäysilma pölähti vastaan lentokoneesta tuubiin astuessa! Ja kun taksi kaartoi kotitalon eteen karehti huulilla väsynyt, mutta onnellinen hymy. Kotona ollaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti