Tein tossa pari viikkoa sitten aivan huippureissun Kaliforniaan! Reissun varrella tuli nähtyä niin hullun paljon kaikkea ihanaa, että väkisinkin kampeaa hymy naamalle vieläkin kun muistelen kaikkea näkemääni. Tuttuun tapaan kävin vaan öisin vetämässä akkulatauksen hotellissa ja koko muun päivän huitelin aina ties missä, joten viikon keikan jälkeen olin iloinen kuin ilmapallo, mutta jalat tiukasti laastareilla peiteltynä ja niin totaaliryytynyt, että koko seurannut viikonloppu meni ihan toipuessa.
Mutta kelataan takaisin alkuun. Eli siis tiedossa oli duunimatka kirjastoalan messuille Anaheimiin. Pomon mukaan messujen piti olla joskus heinäkuun alkupuolella tai puolivälissä, mutta osoittautuikin että keikka oli hetimiten putkeen Orlandon keikan jatkeeksi. No ei muuta kuin äkkiä reissua varailemaan. Noudatin tietty pomon kehotusta että pidän samaan putkeen omaa lomaa, niin ehdin vähän nähdäkin jotain. Joo ei tarvii montaa kertaa kehottaa! Mä aloin pläänätä reissun pääpisteeksi San Franciscoa kun kuulin, että saisin Anaheimista kyydin San Joseen (josta on enää vaan vajaan tunnin matka Friscoon) siellä majaa pitävältä kollegalta. Perfect!
Lauantaina 28.6. lentelin sitten aamuvarhaisella Santa Anaan, joka on lähin lentokenttä Anaheimiin mentäessä. Ko. citystä ei paljon ehtinyt nähdä mitään muuta kuin motarin vierustoja kun suhautin shuttlebussilla Anaheimiin hotellille. Pikainen ehostus ja sitten vaan suoraan kongressikeskukseen, joka oli onneksi ihan vaan kivenheiton päässä hotlalta. Messuilla vierähtikin sitten sekä la että su päivä. Tutustuin paikallisiin yhteistyökumppaneihimme, San Josen kollegaani, olennaisimpiin kilpailijoihin ja kiertelinpähän muuten vaan nuuskimassa esillä olleita laitteita, sovelluksia, kustantamoiden tuotoksia sun muuta mitä kolme hallia täyttävä häppeninki pitikään sisällään.
Lauantaina alkuillasta ehdin vähän käydä käpsimässä Anaheimin keskustassa. Ei tuo nyt mitenkään ihmeelliseltä vaikuttanut, mutta palmuja oli kyllä joka lähtöön. Vaikka reissun ei pitänytkään olla mikään shoppailureissu, niin onnistuin jotenkin hassusti eksymään Anaheim Gardenwalkille, joka on sellainen nasta ostosalue ja eihän sieltä päässyt pois ilman että muutama kassillinen keikkui mukana... Illalla läksimme paikallisen agenttimme ja kollegan kanssa dinnerille Huntington Beachille, joka on jokseenkin lähin rantakaupunki. Valittu ravintola olikin aivan ihana paikka, jonka terassilta oli mukavaa katsella hämärtyvää iltaa ja rantaan lyöviä aaltoja. Muuten biitsi meni kyllä vähän ohi kun illallisella venähti silviisteen että säkkipimeässä ei paljon biitsiä enää näkynyt.
Sunnuntaina ehdin livahtaa pariksi tunniksi kiertelemään Downtown Disneyyn. Varsinaiseen Disneylandiin en kerennyt ja tuskinpa tuo laitteissa itekseen vatkaaminen olisi niin hauskaa ollutkaan kuin jossain kaveriporukassa... Downtown Disneyssä oli silti kiva käydä lonnimassa, syödä pieni lounas ja katsella turistimassoja. Illalla olisi ollut tiedossa jotain dinneriä ja kaljoittelun tapaista miesporukassa, josta mä kuitenkin kauniisti kieltäydyin ja otin detourin: hyppäsin taksiin ja ajelin takaisin edellisillan paikkaan, Huntington Beachille.Nappivalinta! Kyseisenä iltana oli todella kaunis auringonlasku, meren tuoksu oli suorastaan päätä huumaava tällaiselle teksasilaiseen aavikkoilmastoon tottuneelle, ihmiset käveleksivät rannalla ja surffarit alkoivat kasailla
kamojaan. Mä vietin useamman tunnin vain kuvaillen maisemia, käpsien rantaviivaa pitkin ja lopulta illan pimettyä kapusin Pierille (piiitkä pikkukojujen, viihdepaikkojen ja ravintoloiden täplittämä laituri, jollainen löytyy lähes joka rantakaupungista). Pierin nokasta löytyikin hauska Ruby's Diner, ihana 50-luvun henkinen ruokapaikka, josta sai oikein periamerikkalaisia herkkuja. Hampurilainen oli ihan ylihyvä, muttei lyönyt laudalta isoa pirtelöäni (valitsin mauksi kirsikka-vaniljan), joka tietenkin tarjoiltiin pitkästä lasista koristeenaan kermavaahtokiemura ja kirsikka. AI NAM!!!Maanantaiaamuna starttasimme sitten kollegan autokyydillä kohti San Josea. Mä en tietty ilennyt puolivieraalle esittää mitään erityistoiveita reittivalintojen suhteen, olin vaan kiitollinen että sain ilmaisen kyydin Friscon nurkille, mutta jannu olikin ihan superystävällisesti päättänyt esitellä mulle matkan varrelta kaikenlaisia kivoja paikkoja kun kuulemma harvoin hänellä on "vieraita" turneella. Ihan huippua!
Aluksi vilistimme Los Angelesin ohi: kaupunki on todella, todella laajalle levittäytynyt, mutta muutoin ihan tavallisen jenkkikaupungin näköinen. Pilvenpiirtäjäkeskusta oli kohtuullisen pieni eikä mitenkään hohdokkaan näköinen. Ensimmäinen pitstop meillä oli Hollywoodissa. Käppäilin pitkin Hollywood Boulevardia, jonka varrelta löytyy Walk of Fame eli ne sellaiset "tähdet" asfaltilla. Kiinalainen teatteri oli kaunis, mutta koko aukio oli turistien sankasti kansoittama. Kyseinen teatterihan on paikka, jossa lähes kaikki merkittävät leffaensi-illat ovat ja sen edustalla on niitä näyttelijöiden käsi- ja jalkapainalluksia. Nytkin teatterin edessä valmisteltiin parin päivän päästä (2.7.) olevaa Hancock-leffan ensi-iltaa. Punainen matto, köydet ja taustat oli jo viritelty, samoin kun kasa kolariryttyisiä autoja. Jostain pakettiautosta lenteli erehdyttävästi asfaltin näköisiä isoja kappaleita, mikä näytti tosi hassulta kun olevinaan painavat möhkäleet lensivät ilmavassa kaaressa (olivat styroksia). Hitsiläinen, vaikka miten yritin tiirata niin leffan staraa Will Smithiä ei kyllä näkynyt, mutta Marilyn Monroe, Charlie Chaplin ja Jack Sparrow (se Johnny Deppin hahmo) kylläkin ;).Kävimme tietysti myös tiirailemassa sitä kuuluisaa rinteellä olevaa Hollywood-kylttiä. Kovin lähelle sitä ei pääse ja autereisen sumuisena päivänä sen näkyvyys oli muutenkin hieman blurry, mutta tokihan sitä piti nyt tovi tuijotella ja kuvata. Kaiken kaikkiaan Hollywood oli pienoinen pettymys, mistä tosin kaikki siellä käyneet tuttavat varoittelivat. Töllöstä on saanut sellaisen kuvan, että koko mesta on yhtä glamouria ja glitteriä, mutta hyvin tavalliselta, paikoin jopa vähän ränsistyneeltä tuo kaupunki vaikutti.
Hollywoodista suuntasimme Pacific Coast Highwaylle, joka on Kalifornian rantaviivaa nuoleva tie. Parkkeerasimme toviksi Santa Monicaan, jossa mä heti ekana hilpaisin taas ihastelemaan valkohiekkaisia rantoja sympaattisine hengenpelastaja- kopperoineen. Näillä biitseillähän on mm. Baywatch kuvattu. Melkein bongasin David Hasselhofinkin ;). Santa Monicassakin oli em. Pier, jossa käpsin ihailemassa erilaisia katutaitelijoita, putiikkeja ja seuraamassa kalastavia ihmisiä. Rannoilla oli porukkaa hieman koleatuulisesta säästä huolimatta, mutta ajankohdasta (maanantaiaamupäivä) johtuen kuitenkin suht vähänlaisesti. Mä olisin voinut jäädä maleksimaan Santa Monica Boulevardille ihan vaikka koko loppupäiväksi, mutta pian oli kavuttava takaisin autoon.Rantatien varrella ihastelin kontrastimaisemia: vasemmalla puolella välkkyi meri ja hiekkarannat - tyyniä poukamia ja surffareiden kansoittamia tyrskypaikkoja - ja oikealla puolestaan kohosivat jylhät vuoristot. Malibussa päivittelin valtaisia "kesämökkejä" eli upeita lukaaleja, joista monet kuulemma kuuluvat erinäisille Hollywoodin staroille sun muille ökyrikkaille. Matkan varrella pitstoppailimme pikaisesti pariin otteeseen nuuhkimassa meri-ilmaa ja ihastelemassa surffareiden taidonnäytteitä. Isompi breikki pidettiin lounastauon merkeissä Santa Barbarassa, joka oli hirmuisen sievä espanjalaistyylinen pikkurantakaupunki.
Sen jälkeen alkoikin se totisempin persiinpuuduttaminen. Otimme isomman ja nopeamman sisämaata pitkin menevän 101-tien, sillä rantatien varrella oli ylempänä vielä useampia metsäpaloja, jonka vuoksi tie oli paikoin poikki. Matkalla tuulilasin ohitse vilisti pieniä kyliä, marja- ja hedelmäviljelyksiä ja monenlaista maisemaa, jota imuroin sisään kaikilla aisteilla.
Auringonlaskun aikaan ehdimme Santa Cruziin, jälleen yhteen ihanaiseen rantakaupunkiin. Kävin Pierillä ihailemassa ympäröiviä maisemia ja huokailemassa että taas tuli uusi must go again -paikka listaani... Mupelsin iltapalaksi Pierillä nököttävässä kalaravintolassa seudulle ominaista Clam Chowderia, hapanleivänkuoresta tarjoiltavaa mausteista simpukkakeittoa. Nam!Hämärän laskeutuessa alkoi viimeinen vajaan tunnin rutistus kun suuntasimme San Joseen. Kuusimetsä vaan vilisi silmissä ja korvat menivät lukkoon kun kipusimme ensin vauhdikkaasti jotain vuoristoa ylös ja sitten alas hirmu kiharaista tietä. Ja jengi ajoi ihan hullun kovaa! Mä yritin olla riippumatta kaaran kahvoissa kiinni rystyset valkoisena ja vaan luottaa että kuski tietää missä mennään...
Myöhään illalla olimme San Josessa, jossa sain vielä pikaturneen ennen droppausta hotellille. Huoneessani mä kelailin innoissani päivän fotosatoa läpi kunnes soihdut sammui ja nukuin suunnilleen niillä sijoillani kellon piippaamiseen saakka...
Tiistaiaamuna samainen kollega haki mut hotlalta ja suuntasimme töiden merkeissä Saratogan kirjastolle, jossa tutustuin erään meidän firman järjestelmän toimintaan ja kollega fiksasi jonkun pamahtaneen näytön. Kun virallinen työosuus oli hanskassa, sain bonuspalkintona kyydin San Franciscoon...mutta se onkin sitten jo ihan oma tarinansa. Alkumatkan kuvasatoa löytyy pienessä määrin (omalla koneella sitä meinaa olla vähän liiankin suuressa määrin...) täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti