Vaikka tuosta edeltävästä matkatarinastani toisin luulisi, niin kaikesta huolimatta Nykin keikka oli mahtava. Kyseessähän oli mun eka kerta ko. pitäjässä, joten senhän arvaa että mä olin ihan into piukeana suhaamassa joka suuntaan ja viimeisenä iltana jo kitisin että ei voida lähteä vielä himaan kun on NIIIIN paljon kaikkea näkemättä... No, toive meinasi toteutua kun lento peruuntui, mutta kotiin reissattiin enivei.
Ekana iltana oli reisilleen (tai kun monen tunnin istumisesta oli kyse niin olisiko paremminkin persiilleen) menneen reissailun jäljiltä vähän ryde olo, joten hotelliin kirjautumisen jälkeen tehtiin lähinnä vaan parin korttelin mittainen happihyppely pihalla. Parhaaksi onneksemme hotla oli ihan Times Squaren tuntumassa, joten päästiin heti monttu ammollaan ihmettelemään tuon tuhannen värejä, valomainoksia ja loisteputkia. Bongattiin joku restorantti nurkilta niin että senkin ikkunapöydästä voitiin hihitellä pällisteleville turisteille, hassulle miehiin menevälle tarjoilijalle (miten jotkut miehet voivat olla niin paljon naisellisempia kuin naiset itse??) ja ekstaasi-ihanalle New York cheese cakelle. Hyvä ruoka, parempi mieli: vatsat pömpöllään oli ihan nastaa käpsiä tihkutuhnusateessa takaisin hotlalle ottamaan unta pollaan.
Times Squaren värivaloja. Ja keltaisia takseja, joita muuten riitti.
Mä käynnistyin tiistaiaamuna hieman myöhemmin, vetelin bagelin paikallisessa leipomossa ja sitten ei kun baanalle kun aurinko paisteli kauniisti. Ostin sellaisen 48h voimassaolevan bussilipun, jolla pystyi suhaamaan mielin määrin tietyillä turistibussien reiteillä. Kovin kauaa en ehtinyt kyllä penkillä istuksimaan kun jo pitstoppasin Empire State Buildingilla. Sinne oli jonoa jonon perään (lippuluukulle, hissiin, toiseen hissiin jne. - oisinko vaikka voinut noudattaa kaiffarin ohjetta ostaa lippu etukäteen netistä?!), mutta olivathan nuo näkymät Manhattanin korkeimman rakennuksen "katolta" aika mahtavat... Sieltä tuli bongattua tv:stä tuttuja maamerkkejä Chrysler Buildingista Flatiron Buildingiin ja Trump Towerista Wall Streetin finanssitaloihin. Tuolta lintuperspektiivistä vasta tajusi miten monimuotoista maisemaa New Yorkiin mahtuukaan.
Empire State Buildingin aulassa (vas.). Manhattanin eteläkärki ESB:n katolta (oik.) tiirailtuna.
Näkymiä ihastellessa kestikin sitten tovi, mutta lopulta palauduin maantasalle pilvenpiirtäjien väliin ja jatkoin matkaani kävellen kuulaasta säästä nauttien. Taivalluksen varrelle osui mm. pieni ja sievä Madison Sqare Park -puisto ja hassusti littana rakennus Flatiron Building ennen kuin hyppäsin taas bussiin ja suuntasin tällä kertaa Brooklynin kierrokselle. Brooklynistä tuli nähtyä monenlaiset kasvot: niin trendikästä asutusta, suosittua ravintolakujaa kuin sellaisia nurkkia, joihin ei ensimmäisenä haluaisi tuosta vaan yksin joutua.
Brooklynin kiekan jälkeen virtaa riitti vielä Rockefeller Centerissä piipahtamiseen, sen kuuluisan Ice Rinkin (luistelurata, joka on nähty ties kuinka monessa leffassa ja tv-sarjassa) ihmettelyyn (miten se olikin niin pieni?), St. Patrick's Cathedralin pällistelyyn ja Grand Central Terminalin (juna-asema) upean päähallin ihailuun. Sen jälkeen jalat ottivat oman tahdon ja veivät mut hotelliin vaikka illan pimetessä olisi vielä haluttanut nähdä se ja tuo ja tämä...
Brooklynistä löytyi ihan kaiken värisiä taloja - nämä ovat jopa aika hillittyjä nähtyihin myrkynvihreisiin ja akvaturkooseihin verrattuna... (vas.) Grand Central Terminal oli hieno - valitettavasti kuva ei tee oikeutta kun veistokset ja kattomaalaukset eivät oikein erotu (oik.).
Keskiviikkona kiertelin turistibussin mukana mm. Uptownissa ja Harlemissa. Central Parkin kohdalla oli pakko päästä pihalle nauttimaan keitaasta asfalttimeren keskellä. Vaikka puut näin talvella olivatkin piiskamaisia rankoja, oli puiston keidasmainen rauha suorastaan käsin kosketeltavaa. Kaukana olivat häly ja ihmisten jatkuva kiire. Kävelin puistoa ristiin rastiin ja välillä pysähdyin jollekin nimikoiduista puistopenkeistä nauttimaan kaikesta. Koko elämästä.
Central Parkissa eli Keskuspuistossa oli rauhaisaa. Vaikka valtaosa luonnosta olikin talvilevossa, löytyi puistosta myös elämää ;).
Puistossa piristyin taas niin että jatkoin suhailua niin jalan kuin bussilla. Tuli käytyä tutkailemassa John Lennonin murhapaikka, Time Warner Center monine putiikkeineen, Broadway, Chelsea, Soho, Chinatown, Wall Street ja eteläkärjen finanssialue jne. Kun jalat meni tilttiin, kävin lepuuttamassa niitä Pier 17:lla, jossa lounastamisen ohella ihailin vastarannan Brooklyn Heightsiä ja Long Islandille vieviä siltoja.
Hassu kontrasti: Pier 17:n "antiikkiset" purjelaivat ja finanssialueen modernit pilvenpiirtäjät.
Torstainakaan en kerennyt jäämään laakereilleni lepäämään, vaan kävin käpsimässä West ja Greenwich Villageissa. Ihania tiilitaloja, liikuttava 9/11 muistomerkki, Sinkkuelämän Carrien "kotikatu". Katukahviloita joissa oli kiva istua tutkailemassa mikä moninaisten ihmisten ja kulttuurien sillisalaatti Manhattanilla onkaan. Ja kun annoin shoppailupirulle pikkusormeni niin sehän vei koko lompakon ;). En sitten päässyt tältäkään reissulta ilman uusia kenkiä ja käsilaukkua...
Greenwich Villagen taloja (vas.). Kuvassa oikealla maailman suurin tavaratalo Macy's ja Empire State Building terävine piikkeineen (oik.).
Jossain vaiheessa tunsin melkoista syyllisyyttä siitä, että täällä minä vaan palloilin ristiin rastiin turisteilemassa kun miespolo raataa pitkää päivää duunissa. Onneksi sentään kurssi päättyi torstaina sen verran ajoissa, että päästiin miehen kanssa yhdessä Rockefeller Centerin "katolle" ihailemaan auringonlaskua ja kuinka miljoonat valot syttyivät New Yorkin taloihin, kaduille, keskuspuistoon... Ah, kuinka romanttista.
Ja olihan meillä yhteiset illat. Joka ilta kävimme syömässä jossain kivassa pikku ravintolassa, useimmiten Hell's Kitchenissä, jossa oli mistä valita. Eräänä iltana brassiravintolassa saimme hauskaa juttuseuraa naapuripöydän heeboista, joista eräs osottautui Hollywoodin tähtiäkin pukeneeksi muotisuunnittelijaksi. Kotimatkalla kellon lähennellessä keskiyötä ihmettelimme kun jengi tuijottelee kaikki ylöspäin ja luulimme jo että siellä joku hullu on tekemässä harakirin pilvenpiirtäjän katolta, mutta onneksi kyseessä oli "vaan" kuunpimennystä ihailevien joukko, johon mekin liityimme :).
Perjantaiaamuna sitten heräsimmekin ihan erinäköiseen New Yorkiin. Lunta oli tupruttanut 5-7 tuuman (riippuen mittauspisteen sijainnista) verran, joten kaupunkihan oli aika kaaoksessa, lentokentät ihan tukossa ja tv turvoksissa lumijuttua. Kun kotimatkamme siirtyminen iltaan selvisi, läksimme me ulos tarpomaan jalat nilkkoja myöten sohjossa ja sössössä Central Parkiin. Hassua oli katsella miten pilvenpiirtäjien huiput hukkuivat matalalla riippuviin pilviin ja keskuspuistossa lapset hihkuivat riemusta päästessään pulkkamäkeen. Heck, täällähän on enemmän lunta kuin Suomessa koko tänä talvena! Hassu fiilis. Ei olis heti tullut mieleen.
Kun saavuimme lauantai-aamuyöllä tuttuun Dallasiin, oli fiilis vähän kaksijakoinen. Toisaalta vastassa oli armottoman tylsä pannukakku, puskaa, pöheikköä ja joku hassu talo siellä täällä. Missä suurkaupungin syke, jakuva meno 24/7, kimaltelevat pilvenpiirtäjät ja miljoonat värivalot? Toisaalta teiden leveys ja yön rauha hellivät mieltä. Ei kiireisten ihmisten vilinää, autojen kaahailua, tööttäystä, jatkuvaa milloin minkäkin sireenin huutoa, työkoneiden jyrinää aamusta yöhön, kellon ympäri.
Kotona taas. Home sweet home.
P.S. Lisää New Yorkin kuveja löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti