Airs Above The Ground

Eilinen, sunnuntai, meni kokolailla heppaillessa tai vähintäänkin heppahullujen seurassa :). Aamulla mulla oli paikallisen valmentajan, Annen, ensimmäinen tunti. Itse asiassa ekan kerran piti olla jo viikko sitten, mutta Anne onnistui unohtamaan tunnin täysin ja ilmestyi paikalle nolona aivan liian myöhään... Nyt sitten uusi yritys ja hyvinhän se meni. Anne on erikoistunut reiningiin, mikä on yksi western-ratsastuksen laji (ns. cowboy-kouluratsastusta), mutta hänellä on pitkällinen kokemus myös hunter/jumper -valmennuksesta (enemmän se meidän juttu). Anne toimii myös useamman eri ratsastuslajin tuomarina, joten hän on opetuksessaan varsin tarkka mitä tulee ratsastajan istuntaan, hevosen muotoon ja liikkeisiin ja muutenkin koko "pakettiin". Teimme hyvin perusjuttuja, mutta Anne pureutui kyllä juuri niihin asioihin, joita meidän pitäisikin juuri nyt treenata. Hyviä vinkkejä tuli joten ei kun hihat käärien ja hommiin...ja ensi sunnuntaina jatketaan taas.

Tallilta riensin pikaseen (ja vaihteeks niin pikaiseen että taas kerran unohdin puhelimeni yöpymään tallille...) himaan ja valmistautumaan loikkaamaan kavereiden kyytiin suuntiessamme taas kerran American Airlines Centeriin. Tällä kertaa siellä oli esiintymässä The Lipizzaner Stallions eli lipizzanhevosoriit - ja jo oli taas neljä varsin aikuiseen ikään ehtinyttä suomalaista ikihevoshullua rouvaa intona kuin pikkulapset :D !

Show alkoi - jättiyllätyksellisesti - sillä, että ratsukko toi paikalle Yhdysvaltain lipun ja sittenhän noustiinkin jo pystyyn kuuntelemaan kansallislaulua tilaisuuden juontajan, Troy Tinkerin esittämänä. Luultavasti kerran jos toisenkin olen maininnut, että täällä kaikki kissanristiäiset alkavat jonkinasteisella kansallistunteen nostatuksella...





















Alkuseremonioiden jälkeen homma pääsi käyntiin, ratsukot kävivät esittäytymässä ja sitten areenan täytti vuoroin yksi tai useampi ratsukko (mm. pas de deux, trois ja quatre), jotka esittivät klassisen kouluratsastuksen kiemuroita. Alku oli tosin melkoinen pettymys: me taisimme olla aivan liian asiantunteva yleisö tähän sessioon kun meinasin jo vetää ranteet auki ennen kuin nähtiin yksikään puhdas laukanvaihto (voitteko PLIIIIIS vaihtaa takaa eikä edestä ensin...) eikä piaffissa tai passagessa kaviot järin korkealle nousseet. Vanha kunnon Reinoponi teki hienommat laukkapiruetit kuin yksikään areenalla päristellyt orhi!

Onneksi tästä odotusten romahtamisesta oli suunta vain ylöspäin. Tuonnempana nähtiin jo ihan hienoja suorituksia ja jopa niitä puhtaita laukanvaihtoja...






















Siglavy Patrizian passagessa alkoi olla jo jonkin verran ilmaa... (Valitettavasti kuva ei ole ihan parhaasta liikkeen vaiheesta.)

Show'n juonnossa kerrottiin paljon lipizzanhevosten polttomerkeistä, sukulinjoista, historiasta ja moninaisista vaiheista nykypäivään saakka. Ihan mielenkiintoista kerrata tarinaa, vaikka joskushan siitäkin on tullut luettua, sillä Mikkelin kirjaston aarreaitasta löytyy upea kuvateos, joka kertoo juurta jaksaen lipizzanhevosista. Parasta koko hässäkässä oli kuitenkin osuus "Airs Above The Ground", jossa hevoset esittivät vaativimpia liikkeitä ensin maastakäsin esitettynä ja sitten ratsain. Näihin liikkeisiinhän kuuluu:
Levade, jossa hevonen nousee takajaloilleen matalana, noin 45 asteen kulmassa maahan ja pysyy patsasmaisesti paikoillaan useita sekunteja.
Mezair, jossa hevonen nousee hyvin korkealle takajaloilleen ja potkii etujaloillaan ilmaa.
Courbette, jossa hevonen nousee takajaloilleen ja pomppii eteenpäin takajalkojensa varassa.
Capriole, vaativin liike, jossa hevonen "loikkaa" korkealle ilmaan ja lentovaiheen aikana potkaisee jalat suoraksi taakseen.
Tällä sivulla on valaisevia vidioottipätkiä noista ilmatilaloikkauksista, jos kiinnostavi.
















"Baby" patsastelee levadessa (vas.). Mezair ratsain (oik.) - mä en välttis tosiaan haluaisi olla näin päin suuntivan hevosen selässä...

Kaiken kaikkiaan show oli ihan hyvää viihdettä, vaikka aloin kyllä kaivata entistä enemmän jotain "kunnon" menoa ja meininkiä tyyliin Helsinki International Horse Show... Täytyy vissiin alkaa selvittämään että missä päin sellaista olisi tarjolla ja milloin.

Kivan päivän kruunasi aivan ihana, lämmin ja aurinkoinen sää. Me heppahullut suuntasimmekin orhisession jälkeen West Endin kujille ja päädyimme Cadillac-ravintolan terassille nauttimaan säästä, hyvästä höpinäseurasta (ihme kyllä, puhuimme me hieman jostain muustakin kuin hevosista!) meksikolaisesta ruoasta ja tietenkin Corona-oluista. Does it get any better?