Stepford Wifeismi
Siis OMG mikä Stepford Wife musta alkaakaan oikein kuoriutua (ko. leffaa katsomattomille: sellainen täydellinen kotirouva)! Pitäisköhän alkaa jo huolestua... Lähiaikoina on tullut laiteltua kotia oikein kaksin käsin: on osteltu viimeisiä sisustustuotteita, tetsattu armeijallinen ovenkahvoja keittiönoviin, siivottu ja puunattu, viritetty verhot ruokahuoneeseen, ommeltu olohuoneen verhot ja pumaska niihin mätsääviä tyynyliinoja jne. jne.
Siis voitteko kuvitella, että olen ostanut ompelukoneen?! Ikinä koskaan milloinkaan en aiemmin ole kovin kaksista suhdetta päässyt moiseen rakkineeseen muodostamaan. Lähinnä kaikki ompelutarpeet ovat aikuisiässäkin menneet siihen, että äiti armas surauttelee pöytäliinat, korjattavat vaatteet ja haisevat hevosromppeetkin. Luultavasti kuitenkin hänellekin paras vaihtoehto, sillä se toinen vaihtoehto on koneen ääressä ärräpäilevä henkilö, joka loppujen lopuksi onnistuu vähintäänkin katkaisemaan koneen neulan. Ja mitä nyt?! Suorastaan hurmostilassa huristelin menemään suoraa ja siksakkia, sinnepäin ja tännepäin! Verhot eivät ehkä pääse palkintosijoille hienosäädön osalta, mutta sievät ovat ja paikoillaan roikkuvat. Jee! Ihan ite osasin! Enkä edes kiroillut. Enkä saanut lankoja sotkuun. Enkä edes neulaa katkaissut! Jokohan mä viimein olisin kasvamassa aikuiseksi...
Doggie Playdate
Rontti pieni russelinpoika kasvaa kohisten ja on viimein saanut liudan kaikenlaisia rokotteitakin. Siispä siitä riemastuneena järkkäsimme pikkuhemmolille puuhapäivän toisen koiruuden kanssa. Hugo-mäykky tuli meille visiitille emäntänsä ja perheen kahden lapsen kera - ja siitäkös se riemu ratkesi. Oli vipsuvaa häntää, iloista spurttailua, hyppyjä ja pomppuja. Lopulta vaan mäykkyherra uupui vireän vesselin vanutuksesta ja alkoi haukkuen vaatia emäntää poimimaan hänet syliin mokoman kurittoman kauhukakaran ulottumattomiin. Reppana kun vähän ärähti pennulle, jähmettyi kakara tasan sekunnin murto-osaksi, kunnes jatkoi leikkiinhakua, näykkäilyä ja nenän edessä kiepuntaa. Lystiä kuitenkin oli ja meidän bebe veti zetaa pitkälle iltapäivän puolelle session oltua ohi.
Muutenkin pikku luppakorvallemme kuuluu oikein hyvää. Sillä mistä on pienet russelit tehty? No suukoista, haleista, märistä pusuista, kosteista kuonon tökkäisyistä, sängyn laidalla heräämistä vahtaamisesta, riemukkaista tervetulotoivotuksista, villeistä iltaspurttailuista, hassuista tempauksista, ihailevista katseista, sylin lämmittimistä ja loppumattomasta rakkaudesta. On se niin ihqu <3.
Ja kaikille epäilijöille kuittaan, että kissa ja koira voivat hyvin elää yhteiselossa. Puuhaavat ja peuhaavat välillä sopuisasti, välillä villimmin. Elvis on tosin yhä kuningas ja saanut siten puoli valtakuntaa. Jos russelirakki alkaa käydä liikaa hermoille, hän voi aina karauttaa koiraportin yli yläkertaan, joka on täysin hänen omaa lääniään. Sieltä hän sitten ylämaista katselee alamaista kansaa alakerrassa :). Mutta jos tarjoillaan Benefulin Roast Chickeniä (koiranruokaa), on kuningaskin kyllä heti osingoilla samalla kupilla.Go Cowboys!!!
Siis yli vuosi piti tälläkin kamaralla tallustaa ennen kuin vihdoinkin saimme aikaiseksi mennä Dallas Cowboysien peliin! Kyseessähän on amerikkalainen jalkapallo, jota ainakin näillä nurkilla arvostetaan ihan yli kaiken muun urheilun. Musta peliä oli mielenkiintoista seurata, sillä tätä ennen en olekaan ko. lajia livenä päässyt näkemään. Vaikka kyseessä olikin pregame eli tavallaan tulevaa kautta starttaava esipeli, oli hommassa silti ihan hyvin potkua ja stadionin viheriöllä kirmasi niin Tony Romo, Terrell Owens kuin muutkin ykkösketjulaiset. Vastassa oli Houston Texans, joka tasaisen pelin päätteeksi joutui kuitenkin nöyrtymään lehmipojille luvuin 22-23. Ihan mitään vannoutunutta lehmipoikafanittajaa musta ei silti saatu eikä soikiopallon singauttelusta tullut uutta lempilajiani. Mielenkiintoista ja hauskaa pelissä oli, tosin suurimman kiitoksen fiiliksen kohottamisesta saa lämmin kesäilta ja valtava stadikallinen täynnä fanittavaa kansaa. Itse peli on kovin töksähtelevää. Yhtäkkiä muutamassa sekunnissa koko kentällinen kuhisee ja sattuu ja tapahtuu, mutta sitten taas "rakennetaan peliä" tai mitä lie saapastellaan pitkin areenaa, uhotaan ja touhutaan, cheerleaderit pomppivat pikkuvaatteissaan ja spray taneissaan, mutta ei ainakaan pelata. Mutta käteen kylmä olut ja toiseen quesolla höystetty nachoannos, niin kyllä se on siinä...
Dallas heräsi henkiin
Jos on Suomi kiinni kesällä, niin kyllä oli hiljaista Dallasin nurkillakin. Mutta sitten kun alettiin vetelemään elokuun viimeistä viikkoa niin jo alkoi tapahtua. Ihmiset palasivat maisemiin, koulut alkoivat, ruuhkat palasivat, aktiivinen syyskausi käynnistyi. Oli Suominaisten johtokunnan kokousta, oli Kappelineuvoston sessiota, oli Southern Living-kutsutkin (josta muuten ostin elämäni kalleimman sipsikipon...) ja valitettavasti erään tuttavan poismuuttolounaskin. Jos jonkinlaiset tapahtumat, kekkerit ja sessiot pilkuttavat jo kivasti koko loppuvuoden kalenteria!
Pako jatkuu!
Ja jos heräsivät ihmiset kesäkoloistaan, alkaa myös töllöttimeen tulla uutta tarjontaa - viimeinkin! Jo riittää kesäajan sarjauusinnat ja ikivanhat leffat. Prison Break alkoi juuri eilen kaksituntisella 4. tuotantokauden avausjaksolla. Jeiii! Loppukuusta ruutuun palaa uusin jaksoin moni muukin suosikki, kuten Desperate Housewives, Brothers & Sisters, Samantha Who? ja House.
Labor Day
Täällähän oli viime viikonloppuna pidennetty vapaa kun maanantaina vietettiin Labor Daytä. Mitään vappumaista juhlintaa ei ole havaittavissa, mutta pidennetystä vapaasta aktivoituneina kutsuimme itse muutaman pariskunnan istumaan iltaa pöhisevän grillin tuotosten ääreen. Kivaa oli, mutta ruokaa olisi tosin riittänyt viisinkertaiselle määrälle... Milloinhan sitä oppii?!
Ai niinku WOT?!?
Kaveri tiesi tuossa yksi kaunis päivä valaista, että ihmisen älykkyydestä häviää kuulemma jopa 40% kun hän joutuu kommunikoimaan vieraalla kielellä. Musta tuntuu että välillä mun ratsastustaidoista häviää 40% kun säädän menemään "vieraalla kielellä". Ekan kerran kun Anne pyysi mua tekemään reversen, minä hihkaisin että tätä me ei olla kovasti vielä harjoiteltukaan, mutta tormakkaana himmasin heppasen pysähdykseen ja nakkasin pakin päälle. Vino ja ruma peruutushan siitä tuli, mutta sentään tuli. Anne oli ihan että ?!?!??? ja että olipa aika hirveä peruutus, mutta voitko nyt siis vaihtaa suuntaa? Selvisi, että reverse ei suinkaan ole peruutus (joka siis on backup) vaan täyskaarto. Voitte vaan arvailla millaisia kysymysmerkkejä ja huutomerkkejä mun pään yllä leijaili kun ekaa kertaa piti heitää two trackingiä tai half passia. Onneksi Anne on suorastaan käsittämättömän pitkäpinnainen ja jaksaa esittää toisin sanoin ja välillä itse ristipistoa pitkin areenaa tepsutellen, jotta mulle menee jakeluun minkälaista kuviokelluntaa olisi oikein tarkoitus esittää. Ja meni hevonen viikolla miten viturallaan vaan, on lauantai aina meidän molempien kohokohta kun Anne tulee meitä säätämään. Hiki lentää ja selluliitti käryää ja pikkuhiljaa ehkä saadaan musta entistä ehompi ratsastaja ja hevosesta osaavampi otus.
Gustav Not Welcome!
Juuripa noilla sanoilla vastaanotettiin Gustav-hurrikaania New Orleanslaisen jalkapallokentän valotolpassa. Siltipä vaan Gustav päräytti maihin Louisianassa, mutta tällä kertaa onneksi säästyttiin pienemmillä vahingoilla kuin taannoisessa Katrina-myräkässä. Sade piiskaa, tulvia riittää, puita on maassa, sähköt on poikki ja muutama kuolonuhrikin on jo raportoitu. Täällä Teksasissakin hurrikaanin vaikutukset näkyvät: bussilasteittain ihmisiä on evakuoitu naapuriosavaltiosta Pohjois-Teksasiin, johon hurrikaanin rippeet tuovat vain tuulia ja huomisesta lähtien ehkä hieman vielämpää säätä ja sateitakin pariksi päiväksi. Ja Gustav on kuitenkin vasta hurrikaanikauden alkusoittoa... Saapa nähdä mitä Gustavin kaverit tänne Wonderlandiaan mahtavat tuoda.
Että sellaista tänne. Tälläkin viikolla on töiden lomassa kalenterissa lounastreffit kaverilla, toisen russelin kanssa uusi doggie playdate, Annen tunti, tuttavapariskunnan muuttotalkoot jne. Tämä vierivä kivi jatkaa nyt matkaansa sänkyyn sammaloitumaan edes hetkeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti