Niinku näin! Parisen viikkoa sitten suuntasin pitkästä aikaa itärannikolle, Manhattanin yötäpäivää kuhinaan. Systeri nimittäin saapui samalle mantereelle lomareissulle ja päätimme ottaa treffipaikaksi Nykin.
New York oli kuten viimeksikin: omalla tavallaan kiehtova, suuri, täynnä kontrasteja, värivaloja, pilvenpiirtäjiä ja villagejen tiilitaloja, ihmisiä jokaisesta mahdollisesta rodusta, sosiaali- ja ikäluokasta. Kaupunki tuntuu olevan elossa ja liikkeessä vuorokauden ympäri: ihmisvilinä, liikenne ja torvien tööttäys tuntui loppumattomalta.
Kolmessa päivässä tuli laukattua Manhattania ristiin ja rastiin. Minilomalla keskityimme tietysti olennaisimpiin nähtävyyksiin: ihmettelimme Times Squaren värivalojen loistoa, ihailimme maisemia, upeata auringonlaskua ja pikkuhiljaa tuikkimaan syttyviä valoja Top of the Rockista, Rockefeller Centerin katolta, kävimme tutkailemassa vapaudenpatsasta ja Manhattanin eteläkärkeä mereltä käsin ja tietysti kävelimme myös huumaavan vehreässä Central Parkissa. Noiden lomaan mahtui tietysti talsintaa mm. Villageissa (lähinnä West Village ja Greenwich Village), Little Italyssä, Chinatownissa ja finanssialueella Wall Streeteineen ja pörsseineen. Matkalla stoppailtiin milloin minkäkin maamerkin, kauniin rakennuksen tai puiston tai oikeastaan ihan minkä tahansa kiinnostuksen herättävän kohdalla.
Nykissä sattui myös sopivasti olemaan menossa Fall Fashion Week; Bryant Parkissa oleviin muotitelttoihin sukelsi niin malleja, staroja kuin muita fashionistoja (joita emme kylläkään saaneet bongattua). Jostain ihan käsittämättömästä syystä emme saaneet kutsua sinne, joten catwalkit jäivät valitettavasti näkemättä.
Muuten loma oli oikein onnistunut: aurinko paistoi valtaosin, paitsi Central Parkin kiekkamme aikana, jolloin saimme vettä niskaan niin, että sateenvarjosta huolimatta kastuimme jokseenkin läpimäriksi. Onneksi ukkoskuuroa seurannut seesteisempi sää kuivasi pian. Lyhyessä ajassa tuli nähtyä paljon, tehtyä kivoja ostoksia ja käveltyä niin että oli suoranainen ihme, ettei rakon rakkoa onnistunut popsahtamaan pintaan.
Chelseassa sijainnut hotlamme oli kyllä aika floppi, mutta mitäpä sitä edukkaalla budjetillamme saattoi olettaakaan... Mutta pääasia tietysti oli, että oli paikka mihin pään yöksi kallistaa eikä sijainti Madison Square Gardenin nurkilla ollut ollenkaan hullumpi.
Syyskuu oli muuten oivallinen aika visitoida Nykissä. Lämpötila pyöri päivittäin 24-26 asteen tietämillä, oli vehreää ja kaunista. Alkoi olla jo jonkin verran off-season, joten useimpiin paikkoihin pääsimme varsin vähällä jonottamisella. Viime keikalla helmikuussa oli vähän turhan kaltsaa ja keskikesällä lämpö kuulemma tiivistyy pilvenpiirtäjien väliin niin, että tunnelma on kuin hornankattilassa.
Mutta niin ihanaa kuin Nykissä taaskin oli, kyllä kotiin oli ihana palata. Teksasin tila, väljyys ja rauha ovat sittenkin enemmän small town girlin mieleen. Nykissä on aina mahtavaa käydä, mutta kyllä koti on täällä. Kuveja puolestaan on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti