Ohjelmaan kuului kaikki tyypilliset turistirysäilyt: shoppailimme useammassakin eri ostoskeskuksessa ja outlet-myymälässä, kävimme tutustumassa Southfork Ranchiin (TV-sarja Dallasin ulkokuvauskehto), palloilimme Dallasin keskustassa, päivittelimme J.F. Kennedyn murhapaikkaa, herkuttelimme West Endissä, katsastimme cowtownin eli Fort Worthin Stockyardsin, otimme ison annoksen rodeota, kuuntelimme live-kantrimusaa Billy Bob'sissa, tsekkasimme McKinneyn markkinat ja historiallisen keskustan ja kävimmepä safariajelullakin. Jossain välissä systeri onnistui ihan vaan relaamaankin uima-altaalla ja mä käymään töissä ja liikuttamassa Herra Hevosta.
On se kyllä kumma miten sitä on saatava vieraita Atlantin takaa saakka, ennen kuin sitä saa aikaiseksi itsekin käydä paikoissa, missä on monesti aikonut... Osa noista turistirysistä tuli tosin jo kierrettyä viime syksynä, mutta Stockyardsin rodeoon ja Billy Bob'siin on tehty menoa jo ties kuinka monta kertaa, samoin kuin Fossil Rimin safarille. Dallaskin on niin lähellä, että ihailemme pilvenpiirtäjien valaistuja silhuetteja iltaisin koiran pissatuslenkeillä ihan oman asuntoalueen kukkulalta, mutta niin kovin harvoin sitä saa auton keulaa suuntaamaan sitä kohti...Reissuun oli tarkoitus ympätä parin päivän rundi San Antonioon, mutta kun hurrikaan Ike päätti suunnata Teksasin rannikolle, jäi se reissu sitten seuraavaan kertaan. Itse San Antoniohan ei osaansa hurrikaanista saanut, mutta kukaan selväjärkinen ei lähtenyt ajamaan "vastakarvaan" kun valtaosa Galvestonin ja Houstonin asukkaista lähti evakkoon Pohjois-Teksasiin ja San Antonionkin kulmille. Se olikin viisas tikki, sillä kolmosluokan hurrikaanin rantauduttua niille nurkille, jäi jälkeen sellaiset tuhot kuin sotatantereella konsanaan. Hurjaa katsoa tv:stä kuvaa viime kesän lomareissulta tutuista seuduista, joilla nyt vaan pyörii bulldozerit siistimässä katukuvaa. Yli kaksi miljoonaa ihmistä jäi sähköttä (ja sen lystin arveltiin isolta osin kestävän jopa viikkoja!) ja lukuisa joukko koditta. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana, vaikka samassa isossa osavaltiossa olemme...
Meidän nurkille saapuessaan Ike oli jo laantunut trooppiseksi myrskyksi, eikä sekään kotikontuvillamme kovin myrskyisä ollut. Vähän saimme sateita ja tavallista navakampia tuulenpuuskia, mutta that's all. Illalla taivaankannen kattaneet tummanharmaat pilvet laukkasivat jo horisonttiin ja seuraavana päivänä aurinko paistoi kuin mitään ei olisi koskaan sattunutkaan. Vähän se oli melkeinpä pettymys, niin paljon kuin Ikeä täälläkin etukäteen haipattiin, ja me kun huolella kasasimme kaikki puutarhakalusteet kekoon, jottei niitä tarvitsisi myrskyn jäljiltä onkia esmes uima-altaasta. Ei sen puoleen ettäkö olisin erityisesti toivonut, että myrsky kaataa lyhtypylvään talomme katolle, repii kattolaattoja irti, katkaisee sähköt tai lennättää naapurin puutarhatuolin ikkunastamme sisään... mut ees niinku jotain pientä jännitystä olis voinut tarjoutua.
Viime viikon tiistaina lähti systeri sitten paluumatkalle koti-Suomeen. Samaan aikaan oli hieman haikeata lähettää kyläilijä matkaan (näitä Suomen vierailijoita kun ei meille ole päässyt ruuhkaksi asti kertymään), mutta toisaalta myös ihanan ihanaa palata omaan arkeen ja elämänrytmiin. Koiruli, kisuli ja heppanen olivatkin lähes heitteillä visiitin ajan, joten tällä viikolla niitä on sitten huollettu ja hellitty viime viikonkin edestä.
Kuvasatoa viikon seikkailuista löytyy täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti