Varjomuutto

No jos pari viikkoa sitten olikin se meidän päämuutto ja viikko sitten koiranpojan muutto Suomesta Teksasiin, niin pitihän siinä sivussa sitten järjestää varjomuuttokin. Eikös se nyt ole tapana kaikissa isoissa häppeningeissä? Ja kun tässä lähiaikoina on nyt näitä perheenjäseniä muuteltu jopa maallisesta taivaalliseen valtakuntaan, niin pitihän tuota isointakin perheenjäsentä jotenkin muistaa.

Perjantaina hilasimme nimittäin Herra Hevosen uudelle tallille kaverin ystävällisellä avustuksella. Alkoi tuo tallimatka tuonne takapöndelään vaan kiristää pipoa sen verran paljon tuolla ruuhkissa töiden jälkeen hissutellessa, että pienen downgreidauksenkin varjolla siirsin sen lähitallille. Nyt on tallimatkaa enää n. 10 minsan verran, yes yes.

Iso Harmaa oli traileriin menosta vähän sitä mieltä, että ei hän nyt oikein näin iltatuimaan enää viittis lähteä yhtään mihinkään, mutta etukavion saatua hieman ihmisnostetta, painui loppuosakin hevosesta traileriin muina miehinä. Oli nimittäin eka kerta kun ko. pollea lastasin, joten vähän jännäsin että mitä hemmo hommasta tuumaa.

Uuteen kotiin Hummer on kotiutunut hyvin. Ekana päivänä oli vielä vähän jännää jäädä talliin itsekseen hoiteluiden ajaksi - ihme ettei jo poliisi ja palokunta kaahanneet pihaan jatkuvasta kiljunnasta. Sikaako täällä tapetaan?! Nyt kotiutuminen on jo mallillaan, eväs maistuu ja tarhakaveritkin ovat kohtuullisen suopeita tulokasta kohtaan.

Pikku Reissumieskin on kotiutunut erinomaisen hyvin. Vipsuhäntä on mukana kaikkissa mahdollisissa toimenpiteissä meilien kirjoittamisesta uima-altaan huoltotoimenpiteisiin. Välillä saavat lelut vuorollaan kyytiä ja toisinaan taas tuijotetaan ihmeellistä telkkaria. Yksi HGTV:n juontaja saa kyllä aina haukut.

Elvis on suhtautunut tulokkaaseen kissamaisella cocktaililla epäileväisyyttä ja uteliaisuutta. On se niin kamala ja jännä yhtäaikaa. Välillä pitää valvoa pienen toilailuja koiraportin takaa, välillä uskaltautua jopa samaan huoneeseen ja onpa nähty hellyttävä hetki kun ruokakupistaan varsin tarkka kissaherra antoi pienen käydä napsaisemassa pari kissanmuroa.

Tässä on vielä muutama kuvatus koirulista. Harmi vaan, että kamera oli kaukana sillä hetkellä kun koiruli yritti tarjota kissalle kalan mallista lelua nöyristellen ja mielistellen. Alkaiskohan tuo iso mörrimöykkykatti kaveriksi jos antaisin sille sillin?

Remember to stop and smell the roses! (Oh well, lilies will do as well...)