Hullun hommaa

Muuttaminen nimittäin. Täysin järjen vastaista puuhaa hikoilla helteissä roudaten maallista omaisuuttaan osoitteesta toiseen. On siinä kuitenkin jotain kummaa hohtoakin kun tulee otettua lukua omista tavaroistaan (ai kato joo mul oli tällanenki!), pakattua ja viimein purettua uudessa kodissa. On ihmeellisen innoittavaa päästä etsimään tavaroille uusia paikkoja uudessa kodissa. Kaiken kaikkiaan hohto on kyllä kuitenkin aika himmeätä kun muuttaa jo kolmannen kerran vuoden sisään...

Toisaalta tämä muuttohan oli ihan piece of cake verrattuna vajaan vuoden takaiseen muuttoomme tänne Atlantin toiselle puolelle... Tuli kuitenkin huomattua, että kun muuttomatkaa oli vain pari mailia, niin muuttoon suhtautui jotenkin liiankin löysästi. Pakkailtua tuli vähän niin ja näin (ihme ettei mitään hajonnut matkalla...) ja muutto tuntui yhden päivän tai viikonlopun sijaan kestävän toista viikkoa kun vähän joka ilta hilattiin jotain roinaa uudelle kämpälle sen minkä autojen takapaksit veti.

Toukokuun viimeisenä päivänä muutimme sitten ihan virallisesti uuteen kotiin: tuttavapariskunta oli ihanana apuna saattamassa huonekalu- ja sekalaista pahvilaatikkoarsenaalia uuteen osoitteeseen. Illalla ei sitten murehdittukaan purkamisista tai muista vaan vedettiin muuttosafkaa eli pizzaa ja chillailtiin uima-altaalla :).

Mä olin takuuvarman tampiona sopinut heti keskiviikkoillalle kuoharitreffit meille, eli kymmenkunta naista oli tulossa tupatarkastukselle ja lasilliselle ennen yhteistä leffailtaa. Tämän vuoksi meillä valvottiin useampana edeltäneenä iltana pikkutunneille kun huonekaluja kasattiin, siirreltiin, etsittiin, pahvilaatikoita tyhjenneltiin ja tavaroiden uutta sijaintia mallailtiin. Ihme ja kumma, keskiviikkona ei pahvilaatikkomerestä ollut maininkiakaan jäljellä ja taulutkin olivat jo löytäneet paikkansa seiniltä. Uskomatonta urheilujuhlaa! Ja yhtä ihmeissään olivat sitten vieraatkin kun kuulivat että kämpässä on asuttu vasta neljä päivää ja kamat ovat paikoillaan kuin taloa olisi asutettu jo pidempäänkin. Yöraadannasta huolimatta tällainen pika-deadlinen asetus oli kyllä paras mahdollinen ratkaisu - koti näytti kerrankin kodilta näin nopsaan muuton jälkeen eikä nurkkia kansoita pahvilaatikkokasat kuukausikaupalla (tunnustetaan, autotallia kyllä ehkä kuitenkin...).

Viikko on siis jo uutta kotia kansoitettu ja kyllä on ollut kivaa! Koti tuntui kodilta heti ekasta yöstä lähtien. Uima-altaassakin on jo lilluttu ja todettu, että on se kyllä kiva vempele kun päivä toisen perään lämpöasteet kiirivät jo lähemmäs neljää- kuin kolmeakymmentä. Tänään käytiin hakemassa jo ekat altaan hoitovempeleetkin (peruskamat tänne oli jo jätettykin) ja tietysti joku lilluntahärpäke - sellainen nojatuoliuimapatja. Nyt vaan vetoa lyömään että kumpi meistä kärväyttää nahkansa ensin vesililluessaan...

Sen verran muuttovehkeilyt kuitenkin jo sapettavat, että ens kerralla kun muutetaan niin takuuvarmasti otetaan joku putiikki pakkaamaan ja purkamaan kaikki, minen enää ala.


P.S. Keskiviikkoiltana käytiin siis katsomassa Sex and the City. Suosittelen! Ihan ykkösleffa käydä katsomassa naiskaveriporukalla (mikä on monessa tapauksessa myös käytännön sanelema pakko: meillä ainakaan miestä ei olisi saanut mukaan kuin haudasta kaivamalla...) :). Nauraa sai välillä ihan antaumuksella ja muuttoryytynyt ihminenkin jaksoi tillittää leffaa niin tarkkana että kun lopputekstit lävähtivät ruutuun, meinasi jo alkaa harmittaa et höh, joks tää nyt loppu...