Kuhinaa käytävillä

Käväisinpä sitten eilisiltapäivänä hoitelemassa kaikenlaisia asioita ja eksyinpä sitten Wal-Martiinkin (paikallinen CityMarket) hakemaan jotain sekalaisia ostoksia. Meinasin tosin vetää äkkijarrutuksen heti sisään päästyäni kun hetken jo epäilin eksyneeni Home Depotiin (paikallinen rautakauppa) tai johonkin muuhun miesten mekkaan, sillä käytäviä kansoitti lähinnä vaan liuta miehiä. Missä ihmeessä olivatkaan ne kotirouvat, homemakerit ja stay-at-home-momit, jotka ovat yleensä Wallun normi-asiakaskuntaa päiväsaikaan?

No, miehethän olivat eksyneet kauppaan tietysti Valentine's Dayn mainingeissa. Käytävät olivat täynnä punaista ja pinkkiä roipetta ilmapalloista kukkapuskiin ja korttien kautta sydämen mallisiin suklaarasioihin. Miespoloiset kuhisivat niiden ympärillä ja puntaroivat epätoivoisen näköisenä että veisikö näitä neilikoita vaiko tuollaisen tulppaanikimpun vai oisko kuitenkin tällainen ruusukimppu...ja hitto uskaltaakohan noita suklaita viedä kun se väittää olevansa laihiksella... Mattimyöhäiset ja etenkin erityisen kiireiset selvisivät tosin toisaalla kätevämmin one-stop "asemilla", joita löytyi monien ruokakauppojen parkkialueilta. Isoja telttoja täynnä sydämen mielitietyille lahjoitettavaa hörsöä. Kyllä täällä vaan osataan ottaa ilo ja etenkin rahat irti kaikista mahdollisista juhlapäivistä!

Meillä ystävänpäivä meni rauhaisasti. Mies sai kymmenen pistettä ja papukaijamerkin (mikäli mielikuvitusta riittää, voitte ihan itse kuvitella millainen se oli ja missä muodossa se toimitettiin) tultuaan kotiin juuri oikeanlainen kukkapuska kädessä: pelkkiä pitkävartisia tummanpunaisia ruusuja. Eikä mitään harsokukkaa tai muuta ylimääräistä härpäkettä. Ihanaa! Kohta 14 vuoden koulutus on tuottanut tulosta!
Illalla menimme vielä kreikkalais-libanonilaiseen ravintolaan dinnerille.

Huippukohta oli kyllä se, että dinnerin päätteeksi palasimme himppeen ja katsoimme "yhdessä" ihanan romanttisen leffan The Holiday dvd:ltä. Tai no... mies istui samassa huoneessa ja hakkasi jotain verojuttuja tietokoneelle ja ehkä välillä vähän loi katseita tv:n suuntaan. Mutta edistystä sekin, sillä yleensä jonkun lällyleffan alkusävelten kohdalla kuuluu vaan viiuuuuuuh kun mies häviää horisonttiin...