Aikaparadoksi

Tässä alkuvuoden aikana on tullut moneen otteeseen pähkäiltyä miten nopeasti aika - ensimmäinen puoli vuotta - täällä on mennyt. Jotenkin tähän kyllä liittyy kumma aikaparadoksi: toisaalta tuntuu että vastahan me tänne muutettiin ja kylläpä vaan ovat päivät vilisseet kalenterissa, mutta toisaalta taas tuntuu kuin täällä oltaisiin oltu jo piiiiitkään, niin hyvin olemme tänne kotiutuneet ja niin sujuvasti arki rullaa. Seudut ovat käyneet kotoisiksi ja kaveripiiri on muodostunut nopeasti.

Parin tutun kanssa on tullut keskusteltua kotiin (Suomeen siis) muutosta: jotkut ovat täällä expatriaattisoppareilla, joten heillä on täällä oloon tietty määräaika (toisin siis kuin meillä, jotka olemme paikallisella sopimuksella). Osa väestä lähtee täältä kotia kohti iloisin mielin, jotkut pitkin hampain ja jotkut lähteneet ovat kaivanneet kovasti takaisin. Tässä vaiheessa on vielä hirmu outoa ajatellakaan Suomeen paluuta: tuntuu että täällä on vielä niin valtavasti näkemistä ja tekemistä että eihän täältä nyt mitenkään kerkeä lähtemään ennen kuin lista on edes merkittävästi lyhyempi. Kyselijöille ei osaa kuin kohauttaa olkiaan kun ihmetellään kuinka kauan aiomme täällä nyt sitten loppujen lopuksi olla. Emmä vaan tiedä!? Mä vaan oon täällä.

Mua harmittaa, että blogin alkuvaiheissa ei tullut kirjattua ylös kaikenlaisia pikkujuttuja mitä plopsahti päivittäin mieleen - silloin sitä katseli kaikkea niin avoimin ja uusin silmin, että bongasi samantien erot täkäläisessä ja suomalaisessa kulttuurissa, elossa ja olossa. Nyt kun niitä yrittää jälkikäteen miettiä ja muistella, niin ei meinaa onnistua sitten mitenkään, niin sitä on vaan tottunut kaikkeen ympärillään.

Jotain sentään ajattelin listata ihan vaan itselle kuriositeetiksi ja täydentelen listaa sitä mukaa kuin pölyttyneen aivokopan kirjastoista juttuja löytyy.

Näin täällä ihmemaassa (eivätkä taaskaan missään loogisuutta löytävässä järjestyksessä, ihan vaan miten mieleen juolahtivat...) - Huom, tämä on sitten Dallasin seudun vinkkelistä, ei koske (välttämättä) koko Texasia saati Yhdysvaltoja:
* Ensimmäinen ajatus kun tänne saavuimme ja lentokentältä vuokra-autollamme luovimme ulos, oli että voi luoja kun on aakeaa laakeaa, lättänää ja sanoinkuvaamattoman tylsän näköistä. Ihme peltoa vaan kaikkialla ja ankean harmaita teollisuus- ja toimistorakennuksia. Huonokuntoisia moottoriteitä, joiden varsia pilkuttaa erinäinen määrä hotelleja ja ravintoloita. Mielessä ehti jo vilahtaa että voi halavattu miten täällä nyt muka sitten viihtyy mitenkään. Onneksi tämä eka mielikuva on hioutunut aivan erilaiseksi kuluneiden kuukausien varrella.
* Kotiseutumme on eräänlainen lintukoto. Niillä alueilla missä tulee eniten pyörittyä - Coppell, Flower Mound, Irving, Grapevine - on yleisesti ottaen vaurasta. Kadut ovat siistejä, talot upeita ja puutarhat hienosti hoidettuja. Erilaisia kauppakeskuksia ja ostareita on vieri vieressä. Kun näitä seutuja katselee päivästä toiseen, tuntuu joskus hurjalle kun toisaalla näkee trailer parkeja (ihmiset asuvat pienissä trailereissa), talonrämisköt nuokottavat lahoamispisteessä, ihmiset ovat huonokuntoisia, kaduilla nuokkuu liuta kodittomia. Täällä hyvinvoinnin keskellä unohtaa joskus ne Amerikan toiset kasvot ja kolikon kääntöpuolen.
* Kansallistunto on korkealla. Amerikkalaiset ovat ylpeitä kansallisuudestaan, isänmaastaan, armeijastaan, koko infrastruktuuristaan. Kansallishenkeä nostatetaan lähes jokaisen vähänkään itseään kunnioittavan tapahtuman alussa ja aikana. Texas on kuulemma Yhdysvaltojen patrioottisin osavaltio. Kansallishengen lisäksi täällä korostetaan kovasti myös teksasilaisuutta niin lipuin, fraasein kuin yksinäisen tähden osavaltion logoin.
* Texasin säät ovat luku sinänsä. Paikallinen sanonta kuuluukin että jollet pidä Texasin säästä, odota vartti. Edellisaamuna saattaa olla pakkasta kun pian jo kiivetäänkin hellelukemiin! Toisaalta aamun auvoisaa auringonpaistetta saattaa seurata hyytävä kylmä rintama sateineen. Jollei täällä pääse kovin merkittävästi vaihtelevista vuodenajoista nauttimaan, niin erilaista säätä saattaa jo yhteen päivään mahtua aimo annos.
* Linnut ovat ihan erilaisia. Ei näy variksia, harakoita sun muita kottaraisia. Hullusti vislaavia grackleja löytyy, eläinkaupasta karanneen undulaatin tapaisia punaisia cardinaleja, valtavia haukkoja ja melkoinen kirjo erilaisia haikaran tapaisia pitkäkauloja. Johan tässä alkaa kaivata tavan talitinttejäkin vaikken mikään bongari olekaan!
* Ulkoilu- ja liikuntapaikkoja löytyy kyllä, mutta harvemmin suoraan kotiovelta. Alussa tuntui hullulta ajaa autolla ulkoilemaan johonkin puistoon tai maastoreiteille, traileille. Luontoa - monimuotoistakin sellaista ja runsain määrin - täältä löytyy kyllä, mutta on omasta aktiivisuudesta kiinni lähteekö siitä nauttimaan, se kun vaatii vähän vaivannäköä.
* Järviä on Texasissa yllättävänkin monta, mutta ne ovat suhteellisen pieniä. Sitä paitsi täällä on kuulemma tasan kaksi oikeata luonnon järveä, kaikki muut ovat keinotekoisia. Tehtyjä kanaaleja ja pikkulampia näkeekin vähän väliä asutusten keskellä luontoelementteinä.
* Veneily on pop täällä sisämaassakin. Ihmiset säilyttelevät veneitä trailereilla kotipihan nurkassa ja kun säät sallivat, vedetään vene auton perässä vesille. Ja päivän päätteeksi vaan paatti traikkuun ja takaisin kotiin...
* Välimatkat ovat paikallisille itsestäänselvyys. Kaikkialle vaan on pitkä matka, joten pannaan autolla vaan huristaen.
* Tiet ovat leveitä ja monikaistaisia. Kaistatkin ovat leveämpiä kuin Suomessa. Yllättävän usein tiet on tehty betonista asfaltin sijaan, mikä johtunee paikallisesta sääalasta. Teiden kunto, joka siis ei aina saa riemusta hurraamaan, on ollut melkoinen yllätys. Alussa hirvitti kun katseli ramppiviidakoita, joissa teitä kiemurtelee joka suuntaan kuin pesällinen käärmeitä. Parhaimmillaan teitä on viidessä eri tasossa ristiin rastiin, joten voitte kuvitella että se ylimpänä kulkeva tie on todellakin korkealla, iik.
* Autot ovat täällä isoja ja hirveitä bensasyöppöjä. Liikenteessä on varmaan valtaosa jotain pickupeja tai maastureita. Mahtuu sinne sekaan henkilöautojakin ja jopa sporttikaaroja, mutta kyllä luulisi noissa pienemmissä kaaroissa kauhistuttavan kun vetelee tuolla motarilla kahden maasturin - saati sitten jättimäisen rekan (nekin ovat täällä isoja ja elokuvissa nähdyn mukaisesti sellaisia pitkänokkaisia) - välissä...
* Puskuritarrat ovat pop. Niissä voidaan tiedottaa mitä ko. henkilö kannattaa (esim. urheilujoukkue), tukee (esim. rintasyövän vastainen kampanja, armeijan joukkoja ulkomailla), mitä perheen lapset harrastavat (esim. Brandi on senjasen koulun cheerleader, Bryan senjasen koulun futisjoukkueessa) tai mikä muuten vaan on motto. Oma lukunsa ovat sitten vielä nämä erikoiset rekisterikilvet, joista löytyy niin naisten/miesten nimiä, olevinaan nokkelia sanaväännöksiä tai lyhyitä letkautuksia.
* Jalkakäytävät ovat haastavia. Jos niitä yleensäkään on - ja nekin jotka ovat, saattavat vaan varoittamatta päättyä kesken kaiken. Ne mitkä sitten ovat ja jatkuvat vielä pidemmän matkaa, ovat usein hirmu kapeita ja kiemurtelevaisia.
* Talot tuntuvat olevan täällä kuin jostain valmismuotista. 99-prosenttisesti talot ovat joko punertavaa tai ruskehtavaa kivitavaraa tai tiiltä. Katot ovat monimuotoisia ja useasti ikkunoissa on auringonpaistetta suodattavat screenit. Joillakin asuntoalueilla ymmärtää hyvin sen urbaanin legendan, jonka mukaan monikin työpäivänsä jälkeen väsyneenä kotiin ajava ajaakin vahingossa naapurin pihaan - niin identtisiä ovat talot ja pihat monessakin paikassa. Hirmu monessa talossa (parempitasoisilla alueilla...) ja useimmissa taloyhtiöissä on uima-allas.
* Tavarajunat ovat varmaan pisimpiä mitä olen ikinä nähnyt. Ihan hepparanchin vierestä menee rata ja joskus kun satun olemaan ratsastamassa, tuntuu että juna tulee-menee-menee-menee-menee-yhä vaan menee-menee-potenssiin sata-menee-menee-ja meni. Järjettömän pitkiä! Ja tuutaten tiedottavat tulostaan ja menostaan ihan jatkuvalla soitolla.
* Voimalinjat ovat paikoin ihan hermeettisen isoja ja leveitä. Ihmekös jos ne herättävät keskustelua esim. onko niiden läheisyydessä turvallista asua mahdollisten magneettisten yms. haittojen vuoksi.
* Pankkitoiminta on täällä kyllä jäänyt johonkin muinaishistoriaan. Täällähän on siis erittäin yleisesti vielä shekit käytössä! Terve vaan Suomi silloin 80-luvulla! Kerran erehdyimme käyttämään "kätevää nettipankkia" kavereille maksua maksaessamme: oi kuinka kätevää olikin: nettiin piti kirjata hirveä liuta tietoja ja lopulta pankki lähetti puolestamme shekin vastaanottajille. Ei siis todellakaan mitään nettipankkisysteemiä, jossa rahat vaan viuhvauh siirtyvät sillä siunaaman sekunnilla vastaanottajan tilille...
* Shoppailu on täällä se, joka kansakuntaa pyörittää. Tavaroita ja palveluita ostetaan runsain määrin. Elämästä tehdään tavarakylläistä ja niin helppoa kuin vain (kukkarolle) mahdollista.
* Nettikauppoja on ihan miljoonittain. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä voit tilata netistä. Useimmiten palvelu on hyvää ja odotetunlainen tavara tulee nopeasti perille. Kätevää!
* Tapahtumia täällä on joka lähtöön. On urheilua, konsertteja, keikkoja, teatteria, showta, paraatia, näytöstä sun muuta. Kun väkeä on niin julmetusti, riittää tapahtumaan kuin tapahtumaan yleisöä yllin kyllin.
* Markkinointi täällä kyllä hanskataan aika hyvin. Mainosta, ilmoitusta, kirjettä ja lippulappua satelee. Tapahtumissa haipataan sponsoreita ja product placementtia on silminkantamattomiin. Monesti tosin on käynyt niin, että aktiivinen ja kiinnostusta herättävä mainonta on saanut odotukset nousemaan ja sitten itse tuote (esim. jokin tapahtuma) onkin ollut aika kuppanen, alkeellinen, laatuun nähden ylihinnoiteltu ja keskinkertaisesti toteutettu...
* Työntekoa ja pitkänpitkiä työpäiviä korostetaan kovasti televisiossa. Liekö jotain ylikorostusta vai vaan Nykin ominaispiirteitä, mutta kyllä täällä Texasissa otetaan aika lunkisti tuo työnteko. Tietyömailla ja raksoilla on monesti meno kuin Venäjällä ikään: yksi tekee ja muut seuraa vierestä. Työpaikoilla on rentoa, työtahti on normaali (ei siis tappava) ja lounastunnit ovat yleensä pitkiä (tunti vierähtää helpostikin). Toisaalta on paljonkin kuulemma henkilöitä, jotka tekevät pitkää päivää, kymmentä tuntia helpostikin, mutta työteho on kyllä harvinaisen heikkoa... Aikaa menee chitchattaillessa, vesi- ja/tai kahviautomaatilla notkuessa tai vaikka stressilelulla leikkiessä.
* Fast food -kulttuuri on täällä kaikkialla läsnä. Tienvarren pullottavat Mäkkejä, Whataburgereita, Burger Kingejä, sekalaisia taco- ja pizzapaikkoja jne. Rasvaista ruokaa ja sokerista limsaa kuluu. Ja sen kyllä huomaa. Eläissäni en ole niin lihavia ihmisiä nähnyt kuin täällä. Tähdennettäköön tosin että tämä ei koske koko kansakuntaa: on täällä paljon ihan normipainoisiakin ja rimpuloita kanssa, mutta ne joilla homma on mennyt överiksi - no, homma on siis todellakin mennyt överiksi. Kaikki eivät enää pysty edes kävelemään vaan vetelevät erinäisillä motoskoottereilla...

Phuuh, varmaan kasapäin olisi vielä asioita, jotka tuntuivat ensalkuun kovin erilaisilta ja ihmeellisiltä, mutta jotka ovat jo niin tuttu osa arkipäivää, ettei niitä enää muista tai noteeraa...