Aatelkaa miten elämä on antoisaa! Joka päivä oppii jotain uutta. Tämän seuraavan tiedon opin tosin ihan jo hyvä tovi sitten, mutta se palautui mieleen vasta kun sain kameralla asian ikuistettua.
Eli tiesittekö että on oikeasti olemassa roadrunner-lintu? Siis niinku maantiekiitäjä, sellainen kuin siinä Kelju K. Kojootti -sarjakuvassa. Se juuri, joka oli aina paljon nokkelampi kuin Kojootti, ei jäänyt sen ansoihin ja juoksi niin että jalat olivat sellaista spiraalia.
No ni. Siinä se nyt on. Hassu pieni elikko. On sellainen fasaanista vähän pienempi, kaponen ja pitkäpyrstöinen veikeä otus (eli on siis kuitenkin ihan hyvän kokoinen, tossa kuvassa se näyttää ihan joltain västäräkiltä...). Kun sitä rupeaa jänskättämään joku (kuten pusikosta ilmestyvä ratsukko) pistää se just tolleen pään tiukkaan etukenoon ja sit läks. Kipittää niin perkeleesti, että jalat ovat tosiaan sellaista spiraalia. Tyyppi voi kuulemma ottaa hatkat jopa 17 mailia tunnissa -vauhdilla.Nih! Lisätietoja Geococcyx californianuksesta löytyypi vaikka täältä.
Muutenkin kyllä tuntuu, että on tämä Teksas omanlaisensa bongarin paratiisi. Ei näy variksia tai harakoita täällä, ei edes tavan varpusia tai västäräkkejä. Joskus tulee suorastaan ikävä perisuomalaisia tipusia. Tavallisia sorsia olen kyllä nähnyt ja kanadanhanhia, mutta siinäpä ne yhtäläisyydet melkein olikin. Onhan täällä sitten omat vastineensa monille perustipuille, kuten korppeja ja grackleja, jotka muistuttavat pitkälti harakoita.
Kaunein tirppu on kyllä Cardinal, etenkin se punainen versio. Varsinkin talviaikaan noita lemmikkieläinkaupasta karanneiden undulaattien näköisiä lintuja bongasi yhtenään Lewisville-järven pusikoista.
Hiisi, tätä menoahan mä alan löytää pian sisäisen ornitologini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti