Shit happens

Niinpä. Seuraa asiaa siitä itestään. Kakasta, kaksusta, pökäleistä, löräytyksistä.

Mietin joskus ennen muinoin että miten voi olla mahdollista, että etenkin tuoreet äidit keksivät jutunjuurta jälkikasvunsa vaipan sisällöstä suorastaan tuntitolkulla. Tulee turhankin tarkkaa tietoa niin määrästä, väristä kuin koostumuksestakin. Onko maailma tosiaan niin paljon pienentynyt sen beben ympärillä pyöriessä, että mistään muusta ei enää keksi kerrottavaa? (Paitsi tietysti myös kuinka se oma Jormapetteri on maailman fiksuin, nopein oppimaan, ketterin, kaunein, komein jne. jne. Tietenkin myös kaikkia kiinnostaa mitä Jormapetteri teki viime viikolla, eilen, tänään, tunti sitten tai juuri äsken.)

Kunnes... Tulin itse äidiksi. Aluksihan kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä, että vaipanvaihtokin oli jännittävä, joskin varsin säännöllisesti tapahtuva päivän kohokohta. Nopeasti siihen tosin turtui ja oppi hoitamaan homman kädenkäänteessä. Turhasta vetkuttelusta ja nakustelusta nimittäin yleensä seurasi kaaressa kultainen suihku, joka aivan varmasti etsiytyi mitä haastavimpiin paikkoihin kuten sohvatyynyjen väliin, rintsikoista sisään tai esim. lässyttävän äidin leipäläpeen.

Töräytyksiä ja tuuttailuja tapahtui varsin tiuhaan, mutta pikkuhiljaa ne vähenivät vain kerran päivässä tapahtuviin haisuleihin. Kunnes sitten eräänä kauniina kesäiltana ajelimme koko perhe Suomen suloisilla maanteillä ilta-auringon kullatessa horisontin. Perheenäidin tyyliin mun matkalukemiseni olivat vaihtuneet Ratsastus- tai MeNaiset-lehdistä Vauvaan, josta sitten poimin knoppitietoja myös mieheni valaisemiseksi. Eräässä kohdassa kerrottiin, että noin puolitoista-parikuiset vauvat vähentävät yleensä pöräytysten pingertämisen niin, että prööttäävät vaan kerran parissa-kolmessa päivässä tai jopa vain kerran viikossa.

Ja kas! Takapenkin turvaistuimen matkustaja oli näemmä myös korvat hörössä, sillä siinä se ähersi ensi hätään vaippansa pullolleen ja siihenpä sitten lopetti. Ei näkynyt ruskeaa raitaa seuraavana päivänä, ei viikonloppuna tai seuraavalla viikollakaan. Vaipanvaihdosta tuli uudelleen jännitysnäytelmä kun joka kerta jännättiin löytyykö vanaa vaiko eikö. Ja ei! Tyyppi vaikutti silti ihan tyytyväiseltä oloonsa, joten ei kai tässä mitään hätää.

Hieman on vielä tuollaisella nuorella laskutaito hukassa ja viikon sijaan papanaa pantattiin kahdeksan päivää, kunnes sitten räjäytettiin koko pankki niin, että vaipan saumat pursusivat värillistä tavaraa. Ja samalla kaavalla sitten jatkettiin siitä lähtien. Kerran viikossa tai jopa vain kerran kymmenessä päivässä nähtiin tuhdimpaa tavaraa.

Oikein lystikkääksi homma meni kun eräänä päivänä väkersin työjuttuja tietokoneella ja bebe riippui leikkimaton killuttimissa. Pientä pörinää sieltä lattianrajasta kuului jokeltamisen lomassa, muttei mitään niin hälyyttävää ennen kuin haju alkoi kantautua rööreistä sisään. Ei hyvä sylvi mitä täällä tapahtuu?!? Tajunnan räjäyttävä kaasu ilmassa sai maman tarkastelemaan tilannetta lähemmin. Kovin lähelle ei tosin tarvinnut mennä kun oli jo varsin selvää mitä täällä oli tapahtunut. Bodyn lahkeista tursusi jotain viherkukertavaa liejua, joka maalasi leikkimaton uuteen uskoon.

Bebe oli tietysti saanut sitä ihteään myös sukkiinsa, joilla oli kiva pilkuttaa mattoa, sekä käsiinsä, jolla tuhrattiin kaikki mitä ulottuville osui. Hetken aikaa tuijotin haisevaa liejukasaa ja mietin miten tuon tuosta saisi jotenkin järkevästi ja mahdollisimman vähin vahingoin alakertaan vaipanvaihtoasemalle, mutta kuumeinen ajattelukaan ei tuonut tulosta - peli oli jo menetetty. Siispä kääryle kainaloon ja vahingontarkastukseen. Kakkosen kamaa oli ihan joka paikassa. Poskissa ja olkapäillä. Vaipan takakaulus oli falskannut pahemman kerran ja tuuttausta oli selässä lapaluihin saakka. Kosteuspyyhelaatikon kansi vinkui kun sisältöä nyittiin raivokkaasti yksi toisensa perään, jotta edes jonkinlainen pieni iholäntti löytyisi viherliejun alta. Lopulta kun sekä äidin että lapsen vaatteiden lisäksi oli sotkettu myös mm. hoitopöytää ja tukko harsoliinoja, käytiin kylvettämässä ensin lapsi, sitten äiti ja lopuksi veivattiin pari koneellista pyykkiä.

Paska juttu, mutta tulipa tehtyä.