Räkänokka

No nyt meillä sit on sellainen. Pieni räkänokka joka turisee, korisee ja pörisee. Kirkkaat jojot vaan pilkistelevät nenästä vähän väliä, mutta auta armias jos yrität esittää jotain avustustoimenpidettä rätin tai niistimen muodossa, niin johan huudetaan kovaa ja korkealta.

Neuroottinen äiti hapuilee kuumemittaria yhtenään ja huokaa joka kerta helpotuksesta kun mittariin ilmestyy vielä hymynaama kertomaan, että kuumetta ei ole. Poika on varmaan erityisen kiitollinen siitä, että mittari on sellainen supernopea korvalämpömittari, eikä se pebaan tökättävä versio...

Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että kyseessä on vaan peruslentsu eikä se pelätty possuflunssa, mutta huolestuskäyrä on huippulukemissa kun poikanen nyt ekaa kertaa sairastaa. Yöllä äiti ei malttanut nukahtaa kuunnellessaan pienen turinoita, korinoita, kuorsausta ja nuhaista unijokellusta. Ja kun väsymys tunki joka kolkkaan ja raajaan, paitsi aivokoppaan, sitä toivoi että vaikenisi edes toviksi tuo pieni mies. Mutta sussiunakkoon kun pikkuinen teki työtä käskettyä ja nukkui ääntelemättä, sittenhän äidillä vasta korvat lautasantennin kokoiseksi kasvoivat ja vireystaso pomppasi punaiselle kun piti kuunnella, että ei kai se pieni nyt vaan tukehtunut, kai se vielä hengittää??? Liikkuis nyt ees vähän tai turisis nyt ees jotain?!

Se hyvä puoli tässä pikkuisen sairastelussa on, että omaa vihlovaa kurkkua ei muista oikeastaan ollenkaan, kun huolehtii vaan, että pienellä olisi kaikki mahdollisimman hyvin ;) .