Miksiköhän ihminen ihan vapaaehtoisesti piinaa itseään ylenpalttisella vatsaa vääntävällä jännityksellä, korvia särkevällä metelillä ja parin tunnin palelulla - ja vieläpä maksaa moisesta lystistä?!?! Mutta kun ei sitä nyt vaan voi missatakaan Dallas Starsien NHL-playoffeja...
Me jätettiin kaverin kanssa miehet kotisohvateatteriin mäyräkoiran kera peliä seuraamaan kun paikansimme itsemme jäähallin tiiviiseen tunnelmaan. Halli tuntuikin olevan ääriään myöten täynnä ja fiilinki sen mukainen. Jengi pomppi penkeiltään kuin vieteriukot heti kun oli vähänkään tilanteenpoikasta päällä - ja niitähän oli adrenaliinipitoisessa pelissä ihan koko ajan käsillä. Kannustuspyyhkeet kieppuivat ilmassa ja yleisö mylvi aina kun oli aihetta eli lähestulkoon yhtäsoittoa.
San Jose Sharksit tekivät mokomat ihan puoli-ilmaisen maalin ekan erän lopulla kun Starsien puolustus oli päiväkahveilla ja tästä seurasikin ihan hirveä tuherrus. Toinen erä oli hirveätä yritystä, rytinää ja kiekon paiskontaa, mutta verkot vaan eivät laulaneet. Kolmannessa erässä saatiin viimeinkin Starsien tasoittava maali, mikä oli kyllä vähän nihkeä esitys viisi kolmea vastaan ylivoimapelillä. Ja siihen se sitten jäikin. Siispä mentiin taas vaihteeksi hermoja raastavalle jatkoajalle, jossa onneksi jo reilun neljän minuutin piinan jälkeen vingutettiin Sharksien verkkoa aivan mahtavalla maalilla. Jeeeeeeeeee! Hyvä Starsit!!!!
Kotimatkalla voitiin taas todeta että kylläpä oli hyvä että oltiin ihan paikan päällä peliä seuraamassa ja kotijoukkoja kannustamassa, sillä eihän ne poloset ilman meidän hihkuvaa, hyppivää, huutavaa, ulvovaa, pomppivaa ja huitovaa tsemppaamista olisi voittoon päässeet ;).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti