It's Complicated!

LÄTSIS!

Tuolta suunnilleen kuullostaa kun lyödään kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mikäs nimittäin sen kätevämpää kuin käydä yhdistetyllä leffalounaalla, johon hilpaisimme eilen naisporukalla. Lähisedulla on äärimmäisen kätevä mesta, Colleyville Cinema Grille, jossa onnistuu samaan syssyyn niin ateriointi kuin leffan katselu. Auditoriotyylisessä katsomossa on himmeästi valaistut pöydät ja jokaisella oma, kallistettava ja keikuteltava nojatuoli. Nice!

Päiväaikaan ei leffankatselusta pääse myöskään kovasti köyhtymään, sillä lipun hinta on vaan $4.00. Ruoat ja juomat tulevat tietysti sitten siihen päälle normaaliin ravintolahintaan ja listalta löytyy jokaiselle sopivasti niin sandwichiä, salaattia, pizzaa kuin pastaakin.

Mutta muuten leffareissusta olisikin voinut todeta, että It's Complicated. Niin leffa kuin sinne meneminenkin. Nimittäin eihän tällainen pikkumiehen mama tästä enää niin vaan hilpaise mihinkään keskipäivän leffasessiohin ilman isompaa sotasuunnitelmaa. Pikkumies ei vielä ole ollut missään vieraassa hoidossa saati päiväkodissa, vain isovanhemmat ja oma mies ovat pitäneet vahtia maman poissa ollessa. Nyt sitten kuumeisesti raavin päätäni, että miten yhdistää leffareissu ja pojan totutus hoitajaan ja mielellään vielä pitää äiti täysissä järjissään pakahtumatta huoleen.

Kerrankin kaikki osaset kuitenkin loksahtelivat paikoilleen ja kävin leffa-aamuna hakemassa kätevästi suomea puhuvan lastenkaitsijan kotiimme. Kiitettävästi hän jaksoi kuunnella kun hermostunut mama seilaa pitkin kämppää, niittaa käteen oikein kirjoitetut nuotit päivälle ja käy läpi vielä suunnilleen kaikki mahdolliset ja mahdottomat skenaariot seuraavien muutamien tuntien kulusta. Ohjeistusta olisi luultavasti sadellut vielä seuraavan tunnin, ellei kaverit olisivat jo kaasutelleet lähtövalmiina treffauspaikkana toimineella parkkiksella.

Hauska seura pisti mamankin aivot vapaalle, joskin puhelin oli tietenkin varuulta säädetty täysille ja leffankin aikana se oli visusti näkökentässä JOS vaikka kotona on tilanne päällä. Itse leffa oli tosi hauska ja ihana, pitkästä aikaa joku aidosti nauruhermoja kutkuttava filkka, jossa ei ollut mitään tekonaurua pinnisteltävänä vaan mainiota tilannekomiikkaa. Meryl Streep on ihan huippunäyttelijä, pienetkin nenännyrpistykset ja silmien räväyttämiset osuvat just oikeaan hermoon.

Jaa että kuinkas kotona? Pikkumies oli mennyt ohjeistuksen mukaan petiin klo 11 eli tunnin sen jälkeen kun olin leffaan lähtenyt - syönyt hyvin ja leikkinyt iloisesti hoitajan kanssa sitä ennen. Ja siellä se oli ja pysyi. Heräsi juuri sopivasti kun tulin himaan. Että ihan turhaan sittenkin keikuin penkin laidalla jännäämässä että onkohan se siellä jossain vierastuspaniikkihäiriössä, ei ole nukkunut sekuntiakaan, ei syö, ei juo, vähintäänkin on tukehtunut johonkin ja päätynyt teho-osastolle tai...

Äitiys! [Huokaus!] Just niin ihanan kamalaa.