Mä olin ajelemassa kirjastopestin jälkeen kodin suuntaan ja jouduin hiljentelemään, vaikka valot olivat vihreät, sillä risteys alkoi olla aika tukossa ja edelläolevatkin jäivät jo venailemaan valoihin, etteivät jää ihan tien tukkeiksi. Niin eikö sitten joku stanan pahvi jatka vaan ihan normaalia 35 mph vaikka edellä olevat mobiilit jo seisovat. Mä vaan katsoin kauhusta kankeana peruutuspelistä et nyt se helvetti tulee vaan vähän liian kovaa. Mun edessä oli auto samoin kuin molemmin puolin mua olevilla kaistoilla, joten ei ollut minkäänlaista pakotietä tai väistömahdollisuutta. Vilkuttelin hulluna jarruvaloja ja ihan viime hetkellä jannu tajusikin hypätä jarrulle seisomaan, mutta se oli myöhäistä se. Sen renkaat ulvoivat hulluna, mä ehdin karjaista jotain voi VITTU tyylistä tosi kaunista ja sitten räsähti ja kovaa. Volvokin loikkasi eteenpäin, muttei sentään niin, että olisi mun edessä olevaa töytäissyt. Mäkin retkahdin sen verran, ettei tehnyt yhtään kutaa.
Mitäs siinä sitten muuta kuin autosta ulos kattomaan että mitä kävi. Kiva muuten siinä monikaistaisella tiellä hyppiä autoista ulos kun autot kaahaa molemmin puolin ohi... Onneksi ei sentään missään motarilla sattunut! Hondan jannu istui autossa silmät selällään ja pälyili ympärilleen sen näköisenä että kaahaa ihan just paikalta, joten mä kaappasin nopsaa kynän ja lähimmän paperintapaisen (nenäliinan...) mikä käteen sattui ja raapustin sen rekkarin ylös.
Volvon takapuskuri oli keskiosasta pärstäleinä, joku valo kiikkui johtojen varassa ja toinen valo törrötti ulos. Muuten ihan ok, ei peltivaurioita tai muuta isompaa. Kaverin auto sen sijaan oli lyhentynyt pituudessa jonkin verran kun keula oli painunut sisään ja konepelti oli viikkautunut kaksinkerroin.
Tuolta etelärajan takaa oleva kuski alkoi vänkyttää et ei hänellä ole vakuutusta, ei ole vakuutusta, joo ei hän vaan huomannut ja voi voi voi että jos vaan voitais sopia tää juttu. Mä soitin kuitenkin 911 ekaa kertaa eläissäni (toivottavasti olis vikakin) ja tilasin poliisit paikalle. Siirryttiin siitä sitten autoinemme tukkoilemasta lähimmän huoltiksen pihaan venailemaan.
Hondajannu rupes selvittää et joo hänen kyl täytyis nyt mennä et jos vaan sovitaan, hän heittää mulle 200 ja sit vaan kaikki ok. Tyyppi ei anna ajokorttia tai vakuutuspaperia (täällä on siis tapana että onnettomuuden sattuessa noi tiedot vaihdetaan). Selvittää et joo hän ajaa tohon lähimmälle pankkiautomaatille ja heittää rahat. Yeah right. Mä jo parkkeeraan itteni sen takapuskurille (koska sen keulan edessä ei ollut pakotietä), jottei se vaan liiraa paikalta kun vähän siltä vaikutti. Mä yritin selvittää et 200 taalalla ei sori vaan Volvon takapuskuria korjata ja hän siinä alkaa avautua miten hän raataa 8 taalaa per tunti -palkalla hulluna duunia ja silti ei jää mitään säästöön kun bensakin on niin kallista ja ei tää oo ees hänen auto vaan serkun ja hänen tarvii nyt lähtee jne. jne.
Jannu vaikutti sen verran hermostuneelta että yritin rauhoitella että kyl tää tästä kato sovitaan, ootellaan mun miestä paikalle, se on tässä lähellä duunissa ja saa sopia asian. Ikävää valehdella noin vain päin naamaa, mutta jos jannu olis tajunnut että poliisi on tulossa paikalle, niin sehän olis tarpeen vaatiessa vaikka ajanut mut liiskaksi ja hävinnyt horisonttiin...
Onneksi poliisi saapui paikalle suht nopsaan ja sit alettiin selvittää tilannetta. Ajokortti ja auton vakuutusote (se on täällä pakko olla aina autossa mukana), kiitos. Mä kertaan poliisisedälle kuin kaikki kävi ja hän häippää sitten autoon puhuu radiopuhelimeen ja kännykkään. Sit vaan odotellaan, hiotaan auringossa ja odotellaan lisää kun poliisi selvittää. Hondajannu mulkoilee mua tosi pahastuneena ja mä yritän vaan vihellellä omiani. Hyyyyyvän tovin jälkeen poliisi jututtaa meksikaania ja tulee sitten kertomaan mulle, että tilanne on ikävä: kaverin vakuutus ei ole voimassa, joten asian selvittelyssä menee hieman pidempään. Olenko mä ok? Mä olen et olen joo kai, varsinkin jos voin käydä ostaa pullon vettä tosta huoltiksen kahvilasta. Kyllä joo voin.
Lopulta tilanne on selvä. Ystävällinen poliisi utelee et miks mulla on tollanen nimi, mistä oon kotosin. Ahaa, Fiiiinland! Sitten hän kertoo että sortsi murtsi, jannun vakuutus ei ole voimassa, joten meidän pitää tehdä korvaushakemus omaan vakuutusyhtiöömme. Tosi nastaa! Lisää paperisotaa ja byrokratiaa! Ja kuulemma meidän vakuutusmaksutkin sitten nousevat, vaikka vika olikin vastapuolessa, prkl. Sain raporttikoodin ja ohjeistuksen kuinka toimia jatkossa. Hondajannu jää kuulemma poliisiauton takapenkille hieman juttelemaan (tuli mieleen että liekö kaveri joku laiton siirtolainen...), hän saa myös sakot ja auto takavarikoidaan, koska siinä ei ollut vakuutusta (se on täällä pakollinen). Ei muuta kuin hyvää päivänjatkoa ja kaunis hymy.
Mä suoriuduin kotiin ja vuodatin matkalla puhelimessa kaverille tilanteen käänteitä (hän kun oli odottamassa mua matkan varrella kunnes soitin et katos nyt ei taida ihan keretä...). Hirvee morkkiskin alkoi kehittyä: poloinen meksikaani raataa töissä hulluna ja nyt mun takia sen autokin meni ja sakkojakin tuli ja ties vaikka sais kohta kyydin takaisin rajallekin ja oi ja voi.
No, onneksi ei sentään käynyt mitään henkilövahinkoja. Mun käämit kärvähtivät, hihat paloivat, pelihousut repesivät ja vitutusmittari meni punaiselle, mutta ei siis mitään korjaamatonta. Niska ja selkä olivat vähän jäykkiä retkahduksesta, mutta tänään niska oli jo ihan normi, alaselkä vaan vielä vähän jumissa, mutta mitä ilmeisemmin ei mitään vakavaa.
Että tällaista räiskettä täällä tällä kertaa, perkele.
(c) Milla Paloniemi, www.kiroilevasiili.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti