Ilma on puhdas ja raikas. Järven pinnasta peilautuu sinisin taivas, valkoisimmat pilvet ja vihreimmät metsät. Kukkien kirjo kattaa tienpientareet, puutarhat ja jopa vedenpinnat.
Lukematon määrä erilaisia lintuja kansoittaa metsät ja vedenääret. Ne lurauttelevat laulunparsia, joiden soinnut kaikuvat suomalaisen sielun seinämissä, ja auliisti jakavat kotitienoonsa satunnaisten metsänkävijöiden ja soutelijoiden kanssa. Ja tuo metsä - mitkä herkut se tarjoaakaan kulkijoille, jotka hiljentyvät mättään ääreen täyttämään kipponsa mustikoilla, metsämansikoilla ja karanneen punaviinimarjapensaan antimilla.
Suomen suvi hellii omiaan lämpöisillä, aurinkoisilla päivillä. Lämmittää järviveden linnunmaidoksi, kypsyttää puutarhan ja peltojen sadot ja maalaa taivaanrannat auringonlaskun aikaan mitä mielikuvituksekkaimmilla siveltimenvedoilla. Kesä ravistelee ärhäköillä ukkosilla, rajuilla sateilla ja hurjilla tuulilla, jotka nostavat puutkin juuriltaan.
Kesä saa talven jähmettämän ja kohmeuttaman kansan sulamaan. Terasseilta pyrähtää vapautunut nauruparvi ja rannat täyttyvät ilakoivista ihmisistä. Harmaaseen pukeutuva väki löytää kaapeistaan kokonaisen väripaletillisen ylle vedettävää. Hymy karkaa huulille helposti ja puheeseen palaa kauniimpi sointi. Moni lähes unohtaa kotiosoitteensa karatessaan kesälaitumille mökeille, mummolaan, lomareissuun, mihin vaan paitsi oman neljän seinän sisälle. Veri vetää vesille.
Ihmiset kerääntyvät juhlimaan - rippiäisiä, ristiäisiä, juhannusta, ystävän häitä, rapukauden alkua, mitä vaan! Pienimmätkin paikkakunnat pinnistävät pystyyn mitä kummallisimpia kansanmagneetteja erilaisten tapahtumien muodossa. Artistit sun muut musikantit kapuavat lavoille ja estradeille saaden kansan pomppimaan, tanssimaan, itkemään ja laulamaan mukana.
Kesä. Mikä ihana tekosyy elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti