Dallas/Fort Worth Metroplex

Eräs nimeltämainitsematon tuttu tuossa jo valitteli että ei pysy enää kartalla kun on Dallasia ja Grapevinea ja Coppellia ja Irvingiä ja Fort Worthia ja ties mitä Metroplexiä, joten tilanteeseen tarvitaan tietty korjaus! Apus, kartta kehiin!

Oheisesta kartasta hahmottuu siis tuo Metroplexin alue. DFW Metroplex käsittää siis nuo kartan värilliset alueet, tosin yleisesti ottaen noita ympäröiviä pienempiä kuntia luetaan alueeseen laajastikin mukaan. Dallas ja Fort Worth ovat sellaisia isompia bisneskaupunkeja pilvenpiirtäjineen. Arlington, Grand Prairie, Grapevine ja Irving ovat sellaisia keskisuuria kaupunkeja alueella - niissä on paljon asutusta, hotelleja, bisnestä ja ostoskeskuksia. Nuo pienemmillä teksteillä olevat mestat (esim. Coppell) ovat sitten sellaisia pieniä maalaismaisia, kylämäisiä kaupunkeja.

Tarkasti jos karttaa tutkii (silloin kun sen on ensin klikannut suuremmaksi...), löytää lilalta Grapevinen alueelta neliön = meidän nykyisen asunnon. Coppell-sanan alapuolella (oranssin alueen yläosan tuntumassa) on puolestaan pallo, joka markkeeraa tulevaa asuntoamme. Ruksi kartalla (oranssilla alueella) on miehen töipaikka eli The Firma.

Noi muut rinkuloinnit ovat jotain muita olennaisia sightseeing -nähtävyyksiä, kuten Ikea ja Chinatown ;) . Ensin mainittu on vielä näkemättä ja kokematta, mutta pohjoismaisen ruokatarpeen iskiessä pahasti, on sieltä kuulemma noudettavissa toiseksi parasta eli Maraboun suklaata, näkkäriä, silliä ja lihapullia, kuten Suomenkin putiikeista. Jes! Tästähän tämä elämä lähtee :) .

Money makes the world go round...

Tämä on tällainen tähdennys paikallisesta rahankäyttökulttuurista... Täällähän siis tosiaan kulutetaan ja kunnolla. Raha pyörii kun porukka ostaa palveluita ja tavaroita. On puutarhureita, poolin putsaajia, siivoajia, lastenhoitajia jne. Hinnat ovat eurooppalaisen näkökulmasta aika hyvin kohdallaan eli täällä on moni asia varsin edullista, tosin eurooppalaisen tuontisafkan (esim. ranskalaiset juustot, italialaiset aurinkokuivatut tomaatit jne.) ja muun tuontikaman hinnat ovat aika hyvässä nosteessa, mikä sucks.

Merkkivaatteita, -laukkuja yms. unelmakamaa täältä saa varsinkin outlet-myymälöistä (vähän niinku tehtaanmyymälöitä) ihan älyttömän edullisesti verrattuna Suomi-hintoihin. Mä sekosin Houstonin reissulla täysin: Conroen Outlet Mallilla törsäsin omaisuuden mm. Guessin ja Tommy Hilfigerin liikkeisiin, mutta kyllä mä sitä kamaa kannoinkin niistä ulos ihan kiitettävästi ;) . Ja mitä ostin? Ette ikinä arvaa?! No kenkiä ja käsilaukkuja... No okei, vaatteita kans ja kaukonäköisesti jopa syksyäkin varten. Mutta just näin ison kyltin, jossa Sarah Jessica Parker (se Sinkkuelämien Carrie) julisti, että "A Woman can never have too many shoes", joten mitäpä sitä taas uusista kenkäpareista tuskaa tuntemaan ;).

Kulutuksessa on meillä vaan yksi kynnys: meillä ei ole luottohistoriaa eli credit historyä, jota tarvitaan täällä lähes kaikkeen isompaan hankintaan, mitä ei makseta heti. Eli siis esim. kuukausimaksuisia tai laskutettavia (esim. kaapeli-tv, puhelinliittymä) kamoja ei täältä meinaa saada hankittua mitenkään, koska sulla ei credit historyn myötä ole tavallaan näyttöä siitä, että maksat laskusi tunnollisesti. Meinaa olla vähän haasteellista saada mulle matkapuhelinliittymä ja uuteen kämppään internet ja kaapeli-tv. No, vaihtoehtoja on saatu jo vinkiksi Merviltä ja muilta tutuilta, joten täytyy toivoa että asiat saadaan reilaan. Historyä onneksi alkaa kertymään aika pian kun Jakelle alkaa juosta raha tilille ja makselemme paikallista autolainaa jne. Joskus vaan tuntuu hullulta että tämän kulutuskulttuurin keskellä ei raha kelpaa vaikka miten haluaisi jotain ostaa...?!?!

Kulttuurioppeilua & biletystä: TO 19. - SU 22.7.

Yiii, tuli ihan työajat mieleen kesken sujuvan lomailun kun torstaina piti kammeta pedistä aamuaikaseen ylös. Ajeltiin Firmalle ja oltiin siellä Joycen vetämässä kulttuurikoulutuksessa valtaosa päivästä. Meitä oli siis minä + mies ja aiemmin mainittu Piritta, joka on också Firmassa töissä. Paljon oli tuttua ja maalaisjärjellä ajateltavaa asiaa, mutta niitä oli ihan hyvä kerrata. Lähinnä päivä siis koostui amerikkalaiseen elämäntapaan, historiaan, ajatusmaailmaan, kommunikointiin ja käytännön asioihin tutustumisesta. Lounaalle ajelimme Grapevinen nurkille Maccaroni Grilliin, jossa oli nam italialaista sapuskaa.

Iltapäivällä kokoonnuimme taas bulggareitten kanssa Joycen autoon ja ajelimme jälleen kerran sossulaan. Tällä kertaa saimme ihan konkreettisesti kätösiimme tulosteet uusista sosiaaliturvatunnuksistamme. Virallinen kortti tulee perässä parin viikon päästä, mutta tällä slipareella pääsemme jo eteenpäin esim. auton hankinnassa, kun tässä valtiossa oikein mikään asia ei toimi jos ei ole a) sosiaaliturvatunnusta, b) paikallista ajokorttia, joka toimii henkkarina ja c) luottohistoriaa (siitä tuonnempana).

Kotiin ajelimme muuten Grapevinen Breadhausin kautta. Kyseisessä leipomossa tehdään nimittäin aivan ihania eurooppalaistyylisiä leipiä ja torstaisin sieltä saa suomalaisen jälkiuunileivän tyyppistä littanaa "Finnish rye" -ruisleipää. Vähän taivas aukeni kun sai pitkästä aikaa kotoisen tyylistä leipää paikallisen hötömössötysleivän sijaan! Kotona odotti myös toinen iloinen yllätys: viralliset ajokorttimme olivat saapuneet postitse, jei! Ihme ja kumma, mä jopa näytin ihmiseltä siinä kuvassa, enkä vankeinhoitolaitoksesta karanneelta, kuten kaikissa virallisissa kuvissa yleensä...

Perjantaina käytiin miehen kera Dallasin keskustassa. Vietettiin muutama tunti Dallasin World Aquariumissa, joka oli aika vinkeä mesta. Sellainen sademetsämäiseksi rakennettu akvaario, jossa lenteli lintuja vapaana (joo kiitos, sain muistutuksen asiasta shortsilleni...), oli kaikenmaailman otuksia (alligaattoreita, liskoja, pingviinejä, sammakoita) ja tietty nimensä mukaisesti vedessä majailevia kaloja, haita, meduusoja sun muita olioita. Oli ihan mielenkiintoinen keikka :) !

Sieltä suunnimme lähellä olevaan West Endiin, jossa sijaitsee Dallasin "historiallinen keskusta". Täytyy tosin muistaa että täällä historialliset rakennukset tarkoittavat yleensä jotain 100 vuotta vanhoja punaisia tiilitaloja, ei eurooppalaiseen saati sitten vanhempien kulttuurien tyyliin satoja tai tuhansia vuosia vanhoja monumentteja ;)... Eipä siellä oikeasti mitään kaksista näkemistä ollut, joten lantsimme T.G.I. Fridaysiin tutustumaan oikein periamerikkalaiseen ateriointiin. Jummi jammi että oli hyvää, fiilis oli korkealla viimeistään Ultimate Passion Maitain jälkeen ;) .

Ilmeisesti sain moisesta hulttiomaisesta alkoholinkulutuksesta jonkun omantunnon soimauspuuskan, sillä illalla oli ihan pakko päästä taas lenkille. Tällä kertaa olin sentään liikenteessä normaalimpaan aikaan eli vähän viileämpinä illan tunteina ja nesteytyksellä varustautuneena. Voitte kuitenkin arvata etten tosiaan tavannut lenkillä yhden ainutta vastaavaa huhkijaa...

Lauantaina läksimme baanalle oikein porukalla. Tuttu pariskunta Coppellista, me sekä Mervi & mies ja heillä visiitillä oleva kaveri survottauduttiin "tila"taksiin ja kyydittäydyttiin Deep Ellumiin, joka on Dallasin keskustassa sellainen taitelijoiden, tatuointimestojen ja bilepaikkojen keskus. Vähän epämääräinen maineeltaan, mutta tulipahan tuohonkin seutuun turistauduttua. Käytiin syömässä hyvin ja nauttimassa yksi jos toinenkin Pama Rita (trendiversio margaritasta) St. Pete's Dancing Marlinissa. Ulkopäin epäilyttävä mesta (kuten useimmat paikat Deep Ellumissa), mutta sisällä fiilis oli korkealla ja tonnikala maistui :) .

Ravintolasta suoriuduimme joskus yöllä Uropaan, joka on sellainen diskomesta. Ziisus mitä musaa! Sellaista tummaa hiphopbiittiä koko ilta (ja saman väristä oli myös mestan kansoitus aika pitkälti) niin että bassot särisi korvissa vielä pitkälti seuraavana päivänä. No mutta porukkaa riitti, juomaa riitti, tanssia riitti (tuli opeteltua paikallinen sexy venkoilu), joten kivaa riitti ;) . Oli ihan hauska kattoo miten joku breikkas ringin keskellä ja porukka biletti siinä ympärillä.

Sunnuntai meni lähinnä toipuessa. Ei vanha jaksa! Tv:stä tuli sentään kelvollista tarjontaa, mm. Desperate Housewives - täällä pyörii uusintana kausi 3 eli just sellaiset jaksot, joita mä en ole nähnyt, jiihaa :D !

Cowboylua ja sossuilua: MA 16. - KE 18.7.

Stockyard Stationilla pääsi kunnon cowboy-fiiliksiin! Kuvia lisää oikean palstan linkkilistan kautta...


Mies jäi lomille, joten päätettiin lähteä tutustumaan maisemiin vähän lähiseutuja edemmäs. Maanantaina päädyttiin siis Fort Worthissä sijaitsevalle Stockyards Stationille, jossa päästiin nuuhkimaan vähän paikallista cowboy-meininkiä. Koska olimme liikenteessä tälleen arkipäivänä, ei siellä ollut rodeota tai sen suurempaa härdelliä, mutta bogoilimme paikallisissa country-henkisissä putiikeissa ja nautiskelimme paikallisittain burgereita ja kielen vievää fudgea (toffeeta). Pällistelimme paikallista longhorn-karjaa ja sen ajoa kylän läpi ja kultivoimme itseämme paikallisessa Cowboy-museossa. Kas, olemme jo askeleen verran lähempänä paikallisen kulttuurin ymmärtämystä :) ! Rodeoon on kyllä pakko suunnata joku kerta, Mesquitessa Dallasin itäpuolella sellaista kuulemma saa kylläkseen.

Stockyardsilta suuntasimme Fort Worthin keskustaan, joka oli kyllä siisti (kivempi kuin Dallas) ja kaunis pilvenpiirtäjineen, mutta aikalailla turistille turha mesta. Eipä siellä ollut kovastikaan nähtävää tai shoppailupaikkoja. Kotiin päin ajelimme Arlingtonin kautta: bongasimme matkalla mm. Six Flags Over Texas -huvipuiston (mua ei niihin hulluihin vuoristoratoihin saa kuin kilon palasina, paikallinen possujunakin on varmaan liikaa mulle!), Hurricane Harbor -vesipuiston, ralliradan, laukkaradan (ou jes, måste gå!) yms. Täytyy turisteilla niillä nurkilla joku kerta.

Tiistaina kävimme vähän ostoksilla ja iltapäivällä treffasimme taas Joycen Firman pihassa. Tapasimme myös saman bulgarialaisen pariskunnan, joka tuli yhtä aikaa maahan (mies Firman palveluksessa) ja joka on käynyt näitä perehdytyspakettiin kuuluvia juttuja samaan aikaan meidän kanssa. Siitä sitten sompailimme yhdessä Dallasin pohjoisosaan johonkin sosiaalitoimistoon. Siellä tuli sitten tutustuttua paikallisen byrokratian toimintaan kun haimme kukin itsellemme sosiaaliturvatunnuksia. Homma meni kyllä jouhevasti, sillä jokainen meistä oli jo kirjautunut immigrationin eli maaahantuloviranomaisten rekistereihin ja siten numero voitiin antaa. Aikaa kyllä saatiin kulumaan sossussa istuskeluun ja matkan varrella oleviin ruuhkiin...

Keskiviikkona kävimme bongailemassa terassihuonekalujakin että voidaan nautiskella paikallisista ihanista illoista (25-28 astetta), jolloin ulkona istuminen alkaa olla jopa miellyttävää... Nykyisen kämpän parvekkeelle tosin yrittää pesiä jotain öttiäisiä, yiiiiii, joten sinne noita kaluja ei kauheasti tee mieli viritellä, mutta ah sitten kun päästään omaan kotiin... Tilasimme vähän silleen suomalaishenkiset, tiikkiset kalusteet. Paikallisethan suosii tollaisia jättimäisiä, massiivisia, takorautaisia tms. metallisia kalusteita, mutta me koetetaan pysyä vähän pohjoismaalaisemmassa hengessä kun kerta hirveän etsinnän jälkeen lopulta sellaiset löydettiin.

Elonmerkkejä!

Jello! Täällä ollaan, vaikka toisin voisi luulla ;) ! Mies on ollut lomalla vikat pari viikkoa, joten elämä on mennyt aika hyvin tien päällä suhatessa milloin mihinkin suuntaan. Ollaan käyty mm. Fort Worthissä nuuhkimassa cowboy-meininkiä ja Houstonissa avaruuden ihmeitä ihmettelemässä. Yritän päivittää jutskaa tänne pikaseen kuvituksen kera... Nyt ollaan taas kotiuduttu ja valmistaudutaan pikkuhiljaa arjen alkuun. Miehellä alkaa duunit silleen "oikeesti" maanantaina, joten sitten meidänkin elämä alkaa tästä rytmittyä.

Viva las turismus: PE 13. - SU 15.7.

Grapevinen historiallista keskustaa.

Hehee, tulipa vietettyä oikein "area orientation" -turistiviikonloppu ;). Käytiin nääs tutustumassa lähiympäristön paikkoihin oikein urakalla.

Perjantaiaamu lähti käyntiin jotenkin hitaasti. Jakke meni duuniin ja mä tutkailin vähän edellisenä päivänä perille tulleen lentorahtimme kamoja ja totesin että lähinnä mukaan tuli ihan turhaa tavaraa (esim. villapaitoja, voi pyhä sylvi!!!) ja asioita mitä olisin kaivannut (esim. astioita; tässä kämpässä niitä on niin vähän että saa jatkuvasti olla tiskaamassa) ei tietty näkynyt mailla halmeilla. Taoin myös tovin konetta ja tulin häiriköivien puhelinmyyjien ahdistelemaksi. Rassaavan piinaavia puhelinmyyjiä täällä!

Onneksi Mervi & co pelastivat mut kotihelvetistä ja pakenimme porukalla ostoshelvettiin. Aikomus oli käydä Allenissa, jossa on sellainen merkkiliikkeiden Outlet Mall eli ostoskeskus, jossa on merkkivaatteiden omia liikkeitä, vähän kuin tehtaanmyymälöitä, joissa kaikki on hyvässä alessa. Kello oli kuitenkin jo sen verran paljon että totesimme ruuhkien vuoksi järkevämmäksi ajaa lähempänä olevaan Galleriaan, joka oli uusi tuttavuus mulle sekin. Galleria on sellainen "tavallinen", mutta aika high class ostoskeskus, jossa on mm. luistelurata alakerrassa ja aika prameat puitteet. Tulihan sieltä shoppailtua muutamia vaatteita ja ihanat sandaalit (voi että yllättävää että ostin _taas_ kengät...). Nam! Onneksi aikaa oli vähän rajoitetusti niin ei tullut ihan soikeena visaa vingutettua...

Lauantaina teimme miehen kanssa Grapevine-ekskursion. Kävimme Grapevinen ostoskeskuksella mm. bongaamassa World Marketin, josta saa kaikkea kivaa ulkomaalaista elintarviketta (jee, näkkäreitä ja englantilaista toffeeta) ja mm. nameja italialaisia viinejä. Käpsimme pitkin Grapevinen historiallista keskustaa, joka on sellainen vanhanaikainen, lähinnä yhden kadun varrelle asettuva kylä. Paljon erilaisia matalia myymälärakennuksia, ihan kuin jostain jenkkileffasta! Paras bongaus oli brittikamaa myyvä British Emporeum, josta bongasin tukon Polo-minttukarkkipötköjä! Jeii! (Tunnustan. Minä olen Skinnu ja minä olen poloholisti.)

Kun jalat oli kävelty lättäniksi päädyimme italialaistyyppistä sapuskaa tarjoilevaan Olive Gardeniin, jossa söimme oikein pidemmän kaavan kautta. En voi yhäkään välttyä päivittelemästä näitä annoskokoja. Eihän täällä tällainen normaali ihminen saa pupellettua kuin puolet annoksesta! Alkusalaattiakin tuli sellainen päätön vadillinen Jakelle, mä en edes ottanut sitä... Hyvää oli ja keksittiin tietty aihetta juhliakin: oltiinhan vietetty "uutta elämää" tasan kaksi viikkoa ja keväisistä häistämmekin oli "tasan" 2,5 kk. Jee! Aina löytyy hyvä syy juhlia ja nauttia lasillinen hyvää pinot grigiota ;) .

Toinen asia, mitä ei voi kuin ihmetellä on hintataso. Meinasin urheiluvaateostoksilla saada pahemman luokan ärsyynnystilan tajuttuani että maksoin eräistäkin tasan samoista, saman merkkisistä tuotteista about 30 € Suomessa. Täällä maksoivat ihan normaalihintaan $14.99 eli sellaiset about 11 €. Jumaleissön että Suomessa ryöstöhinnoitellaan! Miten voi olla mahdollista että täällä on halvempaa niin asunnot, ruoka, bensa, ulkona syöminen ja yleensäkin eläminen ja sitten ihmiset kuitenkin tienaa enemmän?!?!? Perskeles!! On se niin väärin. No tietty tää on tällainen kulutuskulttuuri että rahaahan täällä syydetään joka suuntaan ja vakuutukset, terveydenhuolto yms. ovat ihan eri syysteemit kuin Euroopassa, mut mut mut...

La-iltana kävimme myös Mervin kisulia Ottoa hoitamassa. Mervi & co ovat useamman päivän reissussa, joten meillä on nyt "hoitolapsi" ens keskiviikkoon. Aivan mahdottoman symppis otus!

Sunnuntaina aloimme taas aktiivisiksi. Ajelimme Lake Grapevinelle ajatuksena urheilla ko. järveä ympäröiviä lenkkejä pitkin. Ajatus hyvä, mutta tyssäsi aika nopeasti ekalla reitillä. Tiesimme kyllä että ko. järvi on tulvinut ja veden pinta on about 12 ft korkeammalla kuin normaalisti, mutta näin alavalla maallahan se tarkoittaa tosiaan että sitä vettä on sitten ihan kaikkialla. Oli jokseenkin koomisen näköistä kun picnic-pöydät nökötti järvessä ja tiet johtivat...järveen. Monta kymmentä metriä rannasta keskellä järveä oli joku kyltti "no parking". No daah, ei tosiaan aiota pysäköidä sinne ;) .

Kävimme sitten parissa muussakin puistossa tutkailemassa tilannetta, mutta muuallakin oli sama juttu. Yksi pätkä sentään löydettiin, jossa päästiin kävelemään ihan urheiluksikin ilman järveen dippausta. On se kyllä silti hullun hommaa toi urheilu keskellä päivää kun lämmintä on +37... Kärväytimme olkapäät ja hikoilimme tonnin.

Kävimme vielä lopuksi tutkailemassa Lake Grapevinen vastarantaa ja ihailemassa maisemia...mmm...miellyttävän viileästä ilmastoidusta autosta ;). Löydettiin yksi "biitsikin", mutta kun sen kansoitti noin 98%:sesti latinot, tunsimme itsemme jokseenkin massasta poikkeaviksi valkoisissa urheilupaidoissamme ja lenkkareissamme ;) . Täällähän siis valkoiset viettävät viikonlopun omalla poolilla, ei suinkaan jossain luonnonvaraisessa pöheikössä... No, kyllä me vielä opitaan tää paikallinen etiketti!

Kotirouvailua, it-insinööreilyä & masokismia: TI 10. - TO 12.7.

Ostin Empulle kissanminttuhiiren :). Taitaa paikallinen huume olla vahvempaa, koska kissahan sekosi, pyöri ihan ekstaasissa ja sinkoili pitkin seiniä puolen iltaa... Kisuleista muutamia kuvia Webshotissa.

Mies lähti maanantaina kolmen päivän duunireissulle Meksikoon, joten mä olin muutaman päivän ihan issesseen kotirouvana tai homemakerina ;). Maanantai meni vähän kauppareissaillessa, kotia laitellessa ja oikeastaan ekaa kertaa tv:n tarjontaan tutustuessa.

Tiistaina vietin koko aamupäivän asennellessa tätä uutta läppäriäni, joka nyt siis oivallisesti toimii, as you can see. Vähänks mä olen ihan kotikutoinen guru it-insinööri (Niinaa lainatakseni)! No, jotta kaikki ei ihan ruusuiselta kuulostaisi, niin kaikkihan meni _ensin_ putkeen, kunnes virustorjunta totesi et "fiksaanpa" tuosta pari epäilyttävää tiedostoa, jonka jälkeen kone piti bootata ja sittenhän se jäi vaan looppiin: aina kun Windows yritti käynnistyä niin siinä loggaustilassa kone kaatui uudestaan ja uudestaan... Mä perkelöitsin ja hyperventiloin, ajoin kovalevyn tarkistuksen ja muistin tilan tsekkauksen, mutta niiden mielestä kaikki oli ok eli ongelma oli sit Windowsissa (täs on viel tää prkleen buginen Vista). Hieman rauhoituttuani luin manuaalista että tässä masiinassa on joku disc free recovery, mikä on tietty loistava juttu, koska enhän mä ollut ottanut käyttiksestä mitään backupia kun meillä ei ollut riittävää määrää tarvittavia levyjä...

No, ihmeen kaupalla sain masiinan taas pelittämään recoveryn jälkeen ja sittenpä kaukonäköisesti päätinkin että tämä riittääkin tänään ennen kuin Compaq on tuhannen päreinä jossain makkarin nurkassa... Kävin vähän shoppailemassa kaikkea kivaa kamaa kotiin ja itselle (koska sehän auttaa kaikkeen ahdistus- ja ärsytystilaan) ja sit menin "käväisemään" Mervillä ja Teemulla vastaanottamassa kissanhoito-ohjeita kun he lähtevät jokuseksi päiväksi reissuun loppuviikosta. Aivan ihana ja siro pikkukisuli Otto heillä :) ! Mun pikavisiitti olikin sit about 3 h, oho... Onneksi osasin ajella iltapimeässä takaisinkin tänne. Vähänks olin ylpeä kun ihan isse osasin tuolla highwayllä suhailla ilman et liiskasin Kian mihinkään miljoonan littuun (tai yhteenkään littuun).

Keskiviikkona laittelin vielä konetta vähän kunnes sain jonkun ihme ahdistus-errortilan ja päätin että nyt riitää tää jatkuva kotona/autossa/kylässä/sisätiloissa oleminen, oli pakko vaan päästä ylös, ulos ja lenkille. Siis urheilukamat niskaan ja sit tonne alkupäivän paahteeseen (+35 astetta ja painostavan hiostavaa) lenkkeilee. Ja mähän en tunnetusti osaa ottaa mitään urheilua rauhallisesti tai normaalisti, joten vedin ihan hullua paahtokävelyä (pacea) koko tunnin matkan reittiä, joka kierteli milloin jalkakäytäviä, milloin ihme puskia ja pöheiköitä (ihan itse keksitty lenkki...) isolla kaarella Grapevine Mills Mall -ostoskeskuksen ympäri. Yritin vähän hölkätäkin paria pätkää, mut hippi loppu, heikotti ja kunto ei vaan riittänyt, joten tajusin sitten edes sen ettei kannattanut yrittää sitä laatua enempää.

Seuraa vaativa tehtävä: kuinka monta muuta lenkkeilijää tai kävelijää näin matkalla? Oikein: 0. Täällähän ei lenkkeillä. Tai jos joku nyt urheileekin, niin tekee sen jossain lenkkipolulla aamuvarhain tai illalla, ei pahimmassa kuumudessa. Niinpä sain kummastelevia katseita ohi kiitävistä autoista ja haikkaillessani korttelin pätkän Highway 121:n piennarta, olin jo varma että teen kohta Helit ja joku poliisi tulee pysäyttämään että mikä hätänä kun rouva täällä pinkoo pitkin pientareita... Kotiinpäin tullessa alkoi maitohapot painaa ja heikottaa; kun pääsin kotiportista sisään, olin ihan varma että jos nyt yhtään hiljennän niin tilttaan jonkin parkkikatoksen nurkkaan ;). Selviydyin hoiperrellen himaan, join jääkaapin tyhjäksi ja jäädytin itteni suihkussa. Sit kestikin varmaan 1,5 h toipua rasituksesta sohvalla saippiksia katsellessa...

Illalla olinkin sitten hullun energinen, siivoilin kämppää katosta lattiaan :D. Illalla saapui sit mieskin ehjin nahoin kotiin.

Torstaina Jaken lähdettyä normisti duuniin palautin Compaqin työn alle... Ajelin jotain huolto-ohjelmia, lisäosia virustorjuntaan ja asensin mesen. Jee, Martta ja Niina oli online, joten vaihdeltiin kuulumisia niiden kans ihan "livenä" aika hyvän aikaa. Olipa kivaa kuulla Ingålandian tallin kuulumisia ja Turun seudun uutisia! Aktivismipuuskassani asensin myös ton skanneri/kopiokone/printterin ja tutustuin uuteen MP3-soittimeeni, johon sain jopa tallenneltua pienen opiskelun jälkeen haluamani radiokanavat (siis kuka nyt mitään manuaaleja jaksaa opiskella...).

Kiitos ystäväiseni Anun, tässä uudessakin koneessa on nyt skandit käytössä eli ä:t ja ö:t löytyy! Onneksi kymmensormijärjestelmä on aika hyvin hallussa, muuten ei ehkä kykenis tällä urheilee, koska nythän siis noin 1/3 näppäimistä tekee ihan muuta jälkeä kuin mitä ko. näppäimen päällä lukee, heh.

Torstai-iltana käytiin Jaken kanssa pienellä (palauttelu-) kävelylenkillä. Jei, keskiviikon tetsauksesta ärtyneet (löytyneet?) peffa- ja kylkilihakset olivat iloissaan. Käveltiin löytämääni hauskaa puistolenkkiä, jonka varrella sirkat siritti ihan kreisinä. Vieressä kulkevasta joesta löytyi haikara breikiltä, joen mutkassa hirveästi erilaisia kaloja (ja isoja, yökkö, niiden seassa en ikinä uis) ja pieniä kilppareita! Hassua, jotenkin ei pysty vielä kässää miten erilainen eläinkanta täällä on, joessa voi siis ihan luonnonvaraisesti olla kilpikonniakin... Vastaan tuli sudenkorentojakin, jotka muistutti ihan kakstasolentokonetta. Ihmeeeeeellistä täällä amerikanmaalla...

Oma koti löydetty! MA 9.7.

Tulevaa kotialuettamme Karringtonissa, Coppellissa. Lisää fotoja Webshotissa (vain ulkoa, asuntoon sisälle pääsemme vasta elokuussa).

Jee, oma koti kullan kallis on nyt sitten löydetty! Päätettiin jo oikeastaan sunnuntai-iltana lopettaa turha pähkäily ja varata se kämppä, joka eniten lämmitti. Kyseinen paikka on eteläisessä Coppellissa sijaitseva pientaloalue St Marin / Karrington. Nuo ovat saman yhtiön asuntokommuuneja, tosin aidalla toisistaan erotettuja, mutta avaimet käyvät kuulemma molempiin puoliin ja siellä saa vapaasti palloilla kummalla puolella vaan. St Marinin asunnot on rakennettu 1990-luvun lopulla ja Karringtonin 2001. St Marinin puolella on n. 2/3 alueen asunnoista eli Karrington on vähän rauhallisempi puoli.

Kävimme tuolla sunnuntaina katsomassa ns. model roomia, eli pohjapiirrokseltaan samanlaista kuin etsimämme, mutta se oli valmiiksi sisustettu malliasunto. Kiva ja toimiva pohjaratkaisu ja ihan ok kokoinen partsi - ei mikään iso, mutta kyllä siihen vähän kalusteita saa ja grillin. Käytiin myös ulkoa katsomassa muutaman vapautuvan asunnon paikkaa ja valittiin niistä sellainen vihreälle piha-alueelle suuntaava kämppä. Sen ikkunoista valtaosa on tosin länteen, eli voi olla lämpimähkö paikka, mut toisaalta näkymä pienelle suihkulähteelle oli herttainen ja kissoille oli ulkoiluviheriötä.

Kyseinen kämppä on Karringtonin puolella ja ihan älyttömällä säkällä satuttiin saamaan autotalli ja autokatospaikka ihan kodin vierestä, jee. Karringtonissa on mm. oma kuntosali, leffahuone, biljardisali, sisäkoriskenttä, useampi uima-allas yms. palveluita, joten ihan toimivalta vaikutti. Ei mikään huippuluksusmesta, mutta varsin siisti ja mukavan oloinen. Vai vaikuttikohan päätökseen se, että tuolla on kerran kuussa asukkaiden kesken Happy Hour, jolloin klubitalolla on ilmaista safkaa ja juomaa ;) ...!?

Asunto on ns. "kolmio" eli siinä on olohuone, ruokailutila, kaksi makkaria (täytyyhän teille kaikille vieraileville tutuille olla tilaa...), kaksi kylppäriä ja kaksi vaatehuonetta. Keittiö on sellainen läpikulkumallinen. Tilaa oli 1123 sq ft eli oisko toi nyt sit jotain 100 neliöö...? Asunto on toisessa kerroksessa (ja siten ylimässä kerroksessa), johon on oma sisäänkäynti maatasossa sijaitsevasta eteisestä. Ihan hyvä ettei itse asunto ole maantasossa: ei tulvat ja kaikenmaailman öttiäiset ole heti ahdistelemassa.

Asunto vapautuu elokuun alussa, mutta täällä otetaan n. viikko "työstöaikaa" asunnon valmistelemiseen uusille asukkaille. Täällä nimittäin tsekataan asunto tarkkaan ja fiksataan tarvittaessa kaikki korjattavat kohteet uusia asukkaita varten. Lisäksi seinät maalataan uudestaan ja kokolattiamatto nykäistään asunnosta ulos ja se joko pestään tai vaihdetaan kokonaan uuteen ja sen alla oleva pehmustekerros vaihdetaan. Eli uusi asukas saa aina "uuden" kodin. Me päästäis periaatteessa muuttamaan elokuun puolivälissä sisään, mutta voi olla, että muutamme vasta elokuun lopussa, riippuen ihan miten se meidän kontti sieltä Suomilandiasta seilaa tänne perille. Sen on ennustettu saapuvan tämän kuun lopussa maahan, mutta tullissa voi kuulemma mennä ihan jokunenkin viikko. We´ll see. Kova hinku olisi jo "omaan" kotiin jota saisi alkaa laitella mieleisekseen...

Ai juu, täällähän ei siis pääse katsomaan itse sitä asuntoa, jota on ottamassa, ellei se satu olemaan vapaa. Täällä tuntuu olevan suunnilleen pyhäinhäväistys mennä vieraana ihmisenä jonkun toisen kotiin olivat he sitten kotona tai eivät... Ei siis mitään Suomi-tyylin asuntonäyttöjä. Siksi siis näemme oikeasti sisältä sen tulevan asuntomme vasta sitten elokuussa.

Seukkailua & asuntohuntingia: PE 6. - SU 8.7.

Meidän nykyinen koti Mustang Ridgessä. Kuvia sisältä ja vähän ulkoakin lisätty Webshotsiin = löytyy viereisestä sarakkeesta linkkilistalta!

Muutamia kuvia lisätty myös aiempien tekstien yhteyteen. (Klikkaa kuvaa niin näet sen isompana.)


Perjantaipäivä viuhahti ohi aika reippaasti kun mies oli aamupäivän duunissa ja sen jälkeen käväisimme ruokashoppailemassa Flower Moundissa. Mä kokeilin päivällä kunnon kotirouvan roolia ja siivoilin kämppää. Vähän meinasi huvittaa kun tetsailin menemään tuolla paikalllisella imurilla, joka on siis meidän vinkkelistä jotenkin tosi vanhanaikainen ja kankea pystymalli, jossa se pussi on masiinan ulkopuolella varressa ja se värkin työntely on jo oma urheilulajinsa. Tosi raskas ja epäkäytännöllinen, sillä eihän se sen jättisuutin mihinkään sängyn alle tai kulmiin mene, mutta kivasti se tuntuu pöyhivän tätä kokolattiamattoa ja imevän siitä roskat ja pölyn. Sen sijaan erehdyin kokeilemaan sitä pesuhuoneen lattiaan ja siellä oleviin kissanhiekkamurusiin. EI hyvä idea. Masiina sylki ne muruset vaan rullien kautta pitkin mun kinttuja ja ympäri lähiseutuja, joten oli kaksi kertaa isompi siivo sen jälkeen. Täytyy siis hankkia rikkaimuri tms. siihen puuhaan. Hih, tuli ihan Englannin opiskeluajat mieleen näistä paikallisista "huippumoderneista" kodinkoneista...

Illalla Mervi (ks. aiempaa, se "kissatuttu") ja puolisonsa Teemu tulivat meille kylään. Olipa hauskaa vaihtaa kuulumisia ja kuulla kuinka heidän eka about kuukausi on mennyt täällä. Vertailimme kämppiä, kokemuksia ja tulevia suunnitelmia. Aika meni kuin siivillä :) ! Voipi olla, että Joyce on oikeassa siinä, että mulla ja Mervillä tulee olemaan reeeeaaal good time täällä. Puolisot varokoon ja pitäköön kukkaroiden nyöreistä tiukemmin kiinni ;) . Ai niin, Mervi osasi kertoa, että eihän me kuulemma mitään unemployedeja olla tai ees housewifejä vaan kuulemma homemakereita :D ! Sopii mulle.

Lauantaina kävimme ajelemassa pitkin ja poikin Coppellia ja Irvingiä katsastaen eri paikkoja, joissa voisimme kuvitella asuvamme. Oikein kivoja paikkoja löytyikin, mutta monissa oli tosi vähän vapaana sellaisia asuntoja, millaista olimme etsimässä. Tai sit jos löytyi sopivia kämppiä, niin ikkunat tai partsi tms. oli sitten parkkipaikalle, pöheikköön tai vastapäiseen seinään tai sitten lähettyvillä ei ollut mitään harrastusmahdollisuuksia tai sitten kissat eivät pääsisi ulkoilemaan kuin urbaaniviidakkoon. Juu ei. Tarkoitus kun olisi löytää joku sellainen mesta, jossa voisi sitten viihtyä pidempään eikä haluttaisi heti kuukauden kuluttua muuttaa muualle. Alkaa pikkuhiljaa nää eri asuntoihin asettautumiset riittää.

Ajatuksissa olisi sellainen paikallinen "kolmio" eli pari makkaria, tilava olohuone, ruokailutila, parveke mukavaan suuntaan, pikkaisen pihanurmialuetta kissojen ulkoilla jne. Sellaiset ovat täällä n. 1000-1400 sq ft eli n. 93 - 130 m2. Lisäkriteerinä olisi että asunto ei ole pohjakerroksessa: siellä on helposti kaikelaisia creepy crawlerseja (eli erinäisiä ötököitä, jotka pyrkivät ovista ja ikkunoista sisävisiitille) ja sitten kun täällä sataa niin sataa kunnolla = viemärit ei vedä = voipi pahalla säkällä tulvia sisälläkin. Tällaisia asuntoja on sellaisissa asuntoyhteisöissä, joissa on pientaloja (2-4 asuntoa samassa talossa) tai pienkerrostaloja. Niissä on yleensä omat uima-altaat, kuntosalit, palvelut (esim. huollot yms. hoituu "keskuksen" kautta) jne. ja alueen ympäröi kauko-ohjattava aita, joka pitää asiaankuulumattomat ulkopuolella.

Asuntosurffailussa meni niin kauan, että kipaisimme vaan Wallun (= Wal-Mart) kautta hakemassa pakastepizzaa ja menimme himppeen safkaamaan. Coppellin tuttavamme tulivat käväisemään ja lähdimme sitten porukalla Cheddar'siin Irvingiin. Kyseinen mesta on kuulemma paras paikka margaritoille - ja sen kyllä allekirjoitan :) . Frozen Strawberry Margarita tuli hilpeyttä herättävässä 18 oz eli reilun puolen litran "lasissa" tai siis lähinnä maljassa eikä maksanut kuin $ 2.50. Aivan simohyvää! Tilasimme vielä vähän näppiruokaa alkuruokalistalta - sipulirenkaita ja nachoja eri soosseilla - ja vähänks ne koot herätti taas huvitusta. Kuka luoja sentään voi vetäistä sipulirenkaita sellaisen about 25 cm korkean huojuvan keon alkuruoaksi tai pesuvadillisen nachoja? Porukalla niistä tuli tehtyä sileää helposti, mutta huom. ne oli siis tyyliin yhden hengen alkuruokia...?!

Tänään sunnuntaina pääsimme käyntiin vähän myöhäseen, mutta valtaosa päivästä tuli kulutettua kuten eilinen: surffailimme pitkin ja poikin katselemassa eri asuntoyhtiöitä. Alkoi jo stressata ja ahdistaa koko asuntohunting, mutta ehkäpä tämä tästä kun löysimme pari aika passelia. Siis muutenhan tällä asuntohuntingilla ei edes olisi kiire kun Firmahan siis maksaa asumisemme tässä nykyisessä kalustetussa kämpässä elokuun loppuun saakka, mutta täällä on lähes kaikkialla 2 kk irtisanomisaika ja vapautuvat kämpät menee tosi nopeasti = jollei nyt toimi ja varaa asuntoa rivakasti, voi olla että ei saa hyvää silloin kun muuton aika tulee tai sitten pääsisi muuttamaan sisään vasta myöhemmin syksyllä. Mä jo kuitenkin kaipaan kovasti enemmän lääniä ja paikkaa, jota voisi ruveta laittamaan omaksi kodikseen.

Pari kivaa kuitenkin siis löytyi ja nyt sit pähkäillään ja puntaroidaan että mikä seikka painaa puntarissa enemmän... Las Colinasin alueella Irvingissä oli muutamia kivoja paikkoja, sellaisia varsin uusia pienkerrostaloja. Ne ovT lähellä miehen duunia, mutta niissä on aika urbaania aluetta eikä välttis kovin hyviä näkymiä vapautuvissa asunnoissa. Coppellissa puolestaan on sellaisia pientaloja joissa on enemmän viheralueitakin, mutta niistä on miehen duuniin 5-8 mailia, riippuen paikasta. No, nukutaan yön yli ja katotaan...

Illalla kävimme kissojen kanssa ekaa kertaa ulkona. Meinasi olla vähän jännää ja niin paljon virikkeitä, että vanhat viiksivallut eivät oikein tienneet mitä tästä kaikesta tuumia. Kun tulimme takaisin sisään, ne molemmat viruivat seikkailusta uupuneina pitkin lattiaa kuin vanhat purukumit :) .

Ai juu, muutamia lisähuomioita paikallisista jutuista:
* Jenkkilässä ei kannata olla sinkku. Valtaosa pakkauksista (oli kyse ruoasta tai muista tarvikkeista) on Suomi-vinkkelistä family sizejä. Shampoot ja hoitiksetkin tulee lähes 400ml pöniköissä eikä sellaisissa pienissä sievissä 200-250ml kuin Finlandiassa. Ruoat, juomat yms. ovat myöskin useimmiten sellaisissa jättipakkauksissa.
* Asia mikä vaatii totuttelua, on hintojen esitys kaupassa/ravintoloissa tms. Suomessa kun on tottunut siihen, että jos hintalapussa lukee että 10 € niin tasan senhän sä sitten kassalla pulitat. Juu ei täällä. Koska siis kaikkiin näkyvissä oleviin hintoihin lisätään kassalla tai muuten maksettaessa verot päälle. Ne tosin ovat koomisen pienet (noin 6 - 8,5 %) verrattuna Suomen alveihin ja täällä on yleisesti ottaen ihan jonkun verran edullisempaa, mutta näin ensalkuun tosi hämäävää.

Socializing & sightseeing: KE 4. - TO 5.7.

Kuvassa paikka josta John F. Kennedy salamurhattiin: punaisen varastorakennuksen yläkerroksesta (jossa on tuollainen kaari-ikkuna).

Keskiviikkona oli 4th of July eli Independence Day (itsenäisyyspäivä). Meitä jo varoiteltiin, että jengi on täällä ihan sekona sinä päivänä ja ilotulitteita räiskitään pitkin yötä, mutta ilmeisesti täällä hillbillylandiassa on jotenkin rauhaisampaa tai sitten nuo tulvat ja losotussäät ovat pistäneet ihmiset nököttämään kotonaan.

Keskiviikkona oli tosin eka kaunis päivä. Aurinko paisteli aina välillä ja lämpöä oli reilut 30 astetta. Mä käytin aamupäivän tehokkaasti läppärin äärellä kun olin niin hurmioitunut netin toiminnasta. Juhuu, ulkomaailma löydetty taas! Päivällä kävimme sitten sightsailemassa jäälleen uudessa paikassa, Flower Moundissa. Niiiiice! Oli nimittäin ihan älyttömän hienoja kartanoita, linnoja ja omakotitaloja, joissa oli varmaan 300-500 neliötä per huusholli... Puutarhat oli viimeisen päälle trimmattuja ja koko näky oli kuin Wisteria Lanelta (ketkä kattoo Täydelliset Naiset/Desperate Housewives -sarjaa, tietää - anyway kyseessä siis sellainen "täydellinen" amerikkalainen omakotitaloidylli).

Parasta Flower Moundissa oli tosin ranchit! Siis isoja, isompia ja ihan järjettömän kokoisia hevostiloja vieri vieressä. Oli western-paikkoja kuten myös niitä, missä mennään perinteistä (siis Suomessa) "englantilaista". Hevosten aitaukset olivat sellaisia, ettei toista päätä näkynyt... Mä jo ehdotin et eiks osteittais kämppä esim. Bridlewoodista, jolloin mä voisin meidän kartanon takapihalta astella suoraan talliin, jossa on maneesit ja kaikki ja mies vaan kävelisi tien toiselle puolelle golf-kentälle. Juu, ei ottanut ihan heti kipinää toi ehdotus...

Illalla menimme Jaken duunikaverin, Tomin ja puolisonsa Pirittan luokse grillailemaan. Ruokaa oli kuin pienelle armeijalle, joten pääsimme ihan Texas style -gastronomian fiiliksiin. Mitä enemmän, sitä parempi! Pihvit olivat jotain 700-grammasia, joten ei ihan saatu uppoamaan niitä yhtä per naama ;) . Oli oikein kivaa. Tomi on asunut täällä jo pari vuotta, joten hän ja Piritta osasivat hyvin vinkkailla hyviä paikkoja missä käydä: laadukkaita ruoka- ja shoppailupaikkoja ja kivoja kaupunkeja missä visitoida niin Texasissa kuin ulkopuolella. Oli myös kiva nähdä heidän asuntoaluettaan Coppellissa, sillä se on ollut yksi potentiaalinen mesta, mistä voisimme asuntoa harkita. On kuulemma hyvin rauhallinen, viihtyisä ja toimiva paikka.

Iltamyöhään näimme partsilta vähän ilotulituksiakin ja palailimme himppeen joskus puol 11 maissa illalla.

Tänään torstaina meillä oli aamulla Area Orientation. Tapasimme aamulla Joycen ja miehensä Jimin Firman edustalla, loikkasimme heidän kyytiinsä ja sitten alkuiltapäivään saakka suhailimme Dallasia ristiin rastiin. Kävimme Dallasin keskustassa Downtownissa ja Uptownissa. Turistibyroosta kahmimme valtavasti erilaisia esitteitä ja karttoja Dallas/Fort Worthin alueesta, nähtävyyksistä, kivoista mestoista ja seudun tapahtumista. Menee yksi ihmiselämä että ehtisi kaiken kivan nähdä ja kokea...!

Dallasissa näimme mm. sen paikan, jossa John F. Kennedy ammuttiin. Keskusta-sightseeingissä näimme myös mm. Highland Parkin, joka oli paikallinen "Beverly Hills". "Beverly Hillsin" läpi kulki kaunis puiston kattama joki, jonne pitää kyllä joskus mennä picniccailemaan. Alueen vieressä oli Snider Plaza, jossa shoppailimme aivan taivaallisia leipiä, jotka tehdään tuoreista, paikalla jauhetuista jauhoista. Cinnamon Burst on sellaista makeahkoa kanelileipää ja Sourdroughtissa oli aurinkokuivattua tomaattia ja provolone-juustoa. Aivan taivaallisia!

Farmers Market oli koominen paikka: siis vähän niin kuin tori, missä myydään kukkia, vihanneksia yms. tuoretuotteita, mutta ne eivät olleet esillä isolla aukiolla, kuten Euroopassa, vaan halleissa. Mikä hassuinta, mutta jenkeille (jotka eivät kävele metriäkään ellei pakoteta) tyypillisesti, kojut olivat katoksissa, joihin ajettiin suoraan sisään. Hallin keskusosa oli siis täynnä parkkipaikkoja ja reunoilla oli sitten niitä kojuja. No, hyvä tietty niin, eipähän kastuttu kun tänään sataa losotti vaihteeksi sitten koko päivän.

Keskustan ulkopuolella näimme mm. järkyn valtatiehässäkän, jossa erilaisia ramppeja ja teitä meni viidessä kerroksessa. Huh huh, ihan ekana ei välttis siihen hässäkkään tee mieli mennä kun katteli miten jengi vaihtaa kaistoja: täyttä häkää eteenpäin ja sitten vaan vaihdetaan kaistaa vaikka 3 kaistan yli jos tarttee... Keskustan ulkopuolella oli nasta mesta, Central Market, josta saa jokseenkin kaikkea mahdollista ruokatarviketta. Osastot olivat isoja ja tuotteet tosi tuoreita ja laadukkaita. Sieltä saa niin paikallisia kuin esim. aasialaisia ja pohjoismaisiakin tuotteita. Pakko oli ostaa näkkäriä ja hapankorppuja! Todettiin vaan, että siellä voisi viettää puolen päivää ihmettelemässä kaikkea ja ostaen irtotavarana maistiaiseksi vähän kaikkea...

Joyce esitteli monia eri ostoskeskuksia ja Jakke jo leikki-hyperventiloi tulevaa rahanmenoa kun rouva pääsee hieman ostoksille ;) . Onneksi mä en ole kovin kova shoppailija, mutta täällähän voi ehkä joutua opettelemaan talon tavoille...

Lopuksi kieppasimme vielä katsomassa Las Colinasin heppailukeskuksen ja golf-kentän, jotka molemmat tosin aika hyvin lilluivat vedessä. Paikalliset ratsuilupaikat tosin omaavat usein maneesin tai montakin, mutta täällähän niihin ei juuri tarvita kuin katot kun kylmää ei tartte seinillä paljon eristää...

Iltapäivällä mies oli taas toimistolla ja mä uppouduin haalimiimme brosyyreihin. Tahtoo sinne, tänne, tonne ja minne vaan!

Illalla kävimme vielä Fry's Electronicsissa hukkaamassa omaisuuden. Mukaan tarttui kaikenlaista pienelektroniikkaa ja pääostos, joka oli läppäri + skanneri/kopiokone/printteri mulle. Mies kun on välillä esmes useamman päivän työmatkoilla, niin meikäläinen ei kyllä pysty enää eristäytymään ulkomaailmasta, hjääälp. Muutenkin ihan hyvä kun on oma kone, voin esim. Skypellä tai mesellä jutskailla Suomi-aikaan eikä tälleen meidän myöhäisillalla, joka on teidän aamuyö. Se on kyllä sitten paikalliseen tapaan ilman ääkkösiä ja öökkösiä, joten huomaatte kyllä kun vaihdan konetta...

Nyt tää vois vaiks painuu pehkuihin. So long!

Autokouluahdistusta: SU 1. - TI 3.7.

Sunnuntaiaamuna saimme nukkua jokseenkin normaaliin aikaan. Kissat olivat matkasta sen verran sippejä, etteivät jaksaneet koluta vierasta paikkaa ja mouruilla ihmeissään, vaan lähinnä vetelivät zetaa sängyn alla. Aamiaisen jälkeen läksimme surffailemaan lähiseutuja. Kävimme mm. Grapevinen vanhassa keskustassa, joka näytti aika hauskalta mestalta. Turisti-infosta kävimme hakemassa karttoja ja infoa paikkakunnan tapahtumista ja siellä kovasti ihmettelivät että NÄÄS NÄÄS vai että Suomesta olette ja NÄÄS NÄÄS vai että oikein pidemmän aikaa täällä, tosi mieeeelenkiintoista ;) .

Kävimme myös ajelemassa Coppellissa ristiin rastiin - kyseinen paikkahan on se, josta ensisijaisesti uutta asuntoamme etsimme. Kivalta, siistiltä ja rauhalliselta paikalta näytti. Löysimme itsemme myös Wal-Martista, joka on paikallinen CityMarket potenssiin 10. Siellä on kaikkea mahdollista ja mahdotonta kodin sälää ja ruokaa joka lähtöön. Aikaa meni ihan tuhottomasti kun ihmettelimme joka hyllyvälissä kaikkea mieeeelenkiintoista mitä täältä löytyy... Pakko kyllä pitää joku tolkku herkkujen syömisessä - kaikkea herkkua täällä on niin paljon että paluumatkalla ei mahdu lentokoneen ovesta sisään jos täällä kaikkea tarjontaa mielinmäärin hyödyntäisi... Suuri riemunaihe on tosin se, että näyttää siltä, että mä vanha laktoosi-intolerantikko voin täällä nauttia ihan tavallisista maitotuotteista :) . Onneksi, sillä mitään Hylaahan (tai siis yleensä vähälaktoosista) täällä ei juuri tunneta.

Sää on ollut aika erikoinen: välillä paistelee, mutta väliin tulee aivan tajuttomia ukkoskuuroja. Salamoi kuin missäkin kirkastusjuhlissa ja vettä tulee Texasiin tyyliin: Suomen "sataa kuin Esterin p:stä" on kuulkaa ihan pientä kun täällä losottaa niskaan kuin jättimäisestä saavista, tiet tulvii ja mäissä vesi muodostaa pieniä jokia. Ihmiset ovat ihan ihmeissään täällä, on kuulemma ollut vetisin kevät/kesä miesmuistiin. Järvissä vesi on jopa 12 jalkaa korkeammalla kuin tavallisesti. Monissa paikoissa ihmiset vakuuttelevat meille uusille, että uskokaa pois, kyllä täällä normaalisti paistaa aurinko...

Sunnuntai-ilta menikin sitten autokoulun oppikirjaan uppoutuessa. Ihan hirveetä (vaikkakin tietysti tarpeellista ja hyödyllistä, I know...) lukea taas jotain autokouluoppaita kun ajokortti on ollut jo yli 15 vuotta... Alkoi jo vähän stressata ja jännittää kun lukeminen jäi niin vähäiseen ja kirja oli täynnä mitä ihmeellisintä nippelitietoa.

Maanantaiaamuna ajelimme Firman eteen ja treffasimme Joycen, joka auttaa meitä näissä alkuajan kuvioissa. Tonotimme tosin ihan väärässä paikassa, mutta löysimme sentään toisemme ja meidät introttiin bulgarialaiselle pariskunnalle, joka myös tuli samalla Frankfurtin koneella ja jonka mies också työskentelee Firmassa. Ajelimme sitten Carrolltonin "ajokorttitoimistoon", jossa paperilappupinon täyttelyn ja jonottelun jälkeen pääsimme tekemään kirjallisen kokeen. Siinä oli 30 kysymystä, joista 70% eli 21 piti saada oikein. Jei, läpi meni kaikilta! Mun piti tosin skipata pari kysymystä, joita en oikein ollut lukenut, mut eipä tolla ollut väliä kun heti kun sai 21 oikein, koe päättyi. Hukkaan meni hyvät stressailut kun oli noin iisi case!

Tuolla vierähtikin koko aamupäivä, joten mies palautti mut sitten kämpälle ja meni iltapäiväksi toimistolle hoitelemaan asioita. Mä perkelöitsin netin puutetta ja lähinnä vaan lueskelin saamiamme oppaita ja suunnittelin mitä kaikkea kivaa kehitellä lähitulevaisuudessa... Totesin että radion/steron/cd-soittimen puute on syvältä ja siksipä illalla ajelimme JC Penney'sille ostamaan sellainen. Ko. putiikki löytyy Grapevine Mills Mallilta, joka on sellainen jättimäinen, parin jenkkifutiskentän kokoinen ostoskeskus. Ihan paratiisi! Valtavasti vaate-, kenkä-, koru-, sisustus- yms. kauppoja. Tänne tarvii ehdottomasti tulla ilman aviomiestä että voi vapautuneesti kuluttaa aikaa hyllyväleissä hypistellen ilman että mies ahdistuu ovenpielessä ja huokailee niin että keuhkojen pohja näkyy suusta ;) ... Illemmalla löysimme itsemme taas vaihteeksi ruokakaupasta, Albertsonsista, jossa onneksi olimme niin lähellä kiinnimenoaikaa ettemme haalineet kaikkea namia mukaan.

Mä ajoin ekaa kertaa itte täällä liikenteessä kun oli pakko vähän saada tuntumaa tuohon vuokra-autoon. Ihan näppärä Kia, tosin sen verran tehokas et kaasun kanssa saa olla varovainen kun jo pienestä painalluksesta masiina ampaisee mailin... Liikenne on sujuvaa, tosin paikoin vähän luovaa, mutta jengi ajaa aika lainkuuliaisesti. Välillä on tosin vähän hurjan tuntuista posmottaa 6-8-kaistaisia teitä, mut kyl tää tästä. Rampit on merkitty hyvin ja navigaattorin avulla löytää paikat näpsästi.

Tiistaiaamuna jouduimme ponkasemaan pystyyn tosi aikaisin, sillä treffasimme Joycen ja bulgarialaiset Firman pihassa (tällä kertaa oikean talon edessä...) klo 6.30. "Ajokorttitoimiston" pihalle piti mennä jonottamaan tosi aikaisin, sillä muuten ei välttis saa suoritettua ajokoetta ko. päivänä tai ainakin siinä odottelussa kestäisi sitten pienen elämän verran. Hyvän tovin jonottelun jälkeen office aukesi, hoidimme papruasiat ja menimme jonottamaan ajokoetta. Vähänks taas jännitti kun piti osata jälleen ajaa niin "oikein". Sitä on vähän tottunu ajelee yhdellä kädellä, kyynärpää ikkunalaudalla jne. rennommin, mistä nyt olis tullut hylsy. Lisäksi muutama muu on reputtanut tietyissä risteyksiä koskevissa säännöissä, jotka poikkeavat meidän säännöistä: esim. risteyksissä saa lähes aina kääntyä oikealle punasia päin, kunhan vaan muistaa pysähtyä (kokonaan) ennen kääntymistä. Phuh, onneksi ajokoe oli aika iisi, vaiks mun pitikin kerran möhliä taskuparkkauksessa (tosi yllättävää, hyvä et pääsin Suomen autokoulusta läpi kun henkisesti vastustin ko. parkkeerausta). Nyt on siis väliaikainen Texasin ajokortti meillä molemmilla. Lopullinen tulee noin kuukauden sisällä. Sitä siis tarvitaan jos täällä aikoo pidemmälti ajella ja lisäksi se vastaa henkkareita niin kuin meidän ajokortti eli sitä tarvitsee jatkossa vilautella missä ikinä vaan henkkareita kysellään. Pidemmän päälle kun Suomen passi ei oikein sovellu vaan tarttetaan paikalliset paprut.

Iltapäivällä mies majaili taas toimistolla mm. drug testeissä. Mä otin päivätorkut ja luin saamiamme oppaita ja bongailin miltä kanavilta kaikki mun suosikkisarjat tulee. Monet sarjat näyttävät tosin nyt kesän ajan olevan tauolla eli uusia jaksoja nähdään vasta syksyllä.

Illalla kävimme isossa PetSmart-lemmikkieläintavaratalossa ja löysimme Elvikselle sen syömiä erikoisruokia. Niihin piti tosin saada eläinlääkärin määräys ja meinasi ensin olla hieman säätöä kun ei meillä tietty ollut mitään reseptiä mukana ja Suomessa oli jo yö, joten eihän käyttämällemme klinikalle tietty voinut soittaa. Paikalliseen tapaan tosin hommahan hoitui, joten loistojuttu sekin. Samoiltiin taas ikuisuus Wal-Martissa ja Albertsonsissa hakemassa perustarvikkeita ja safkaa niin, ettei joka päivä tartte eksyä tekemään heräteostoksia ;) .

Nyt kun nuo autokouluahdistukset on ohi, alkaa helpottaa. Meil on vielä Joycen kanssa mm. Area orientation (torstaina), jolloin hän kierrättää meitä mm. Dallasin keskustassa, nähtävyyksillä ja opastaa muuten mistä löytää mitäkin. Sit parin viikon päästä on päivän kestävä Cross-cultural training, jossa opiskellaan paikallista kulttuuria ja tapoja. Mut noi on siis tollaisia kivoja ja mielenkiintoisia juttuja. Syksymmällä olis tarkotus mennä yliopistolle lukemaan englantia kun Firma kert maksaa. Sopii :) ! Parin viikon päästä käydään myös hakemassa meille sosiaaliturvatunnukset, kun olemme kirjautuneet järjestelmiin. Sit onkin noi viralliset osuudet done.

Elämä täällä on aika lunkia. Ihmiset ovat kaikkialla tosi kohteliaita ja ystävällisiä, välillä oikein ihmetyttää miten hyvää palvelua kaikkialla saa ja miten ystävällisiä ihmiset on. Nice :) ! Oma fiiliskin alkaa olla korkealla kun ei ole enää eristyksissä vaan netti toimii, juhuu.

Kissat ovat kotiutuneet melko hyvin. Hiski ottaa rennosti: vetelee päikkäreitä napa kattoa kohti tossa partsin oven edessä, johon aurinko paistaa lämpimästi. Elvis on vielä vähän arempi: aina kun tulee outoja ääniä, se joko luikkii sängyn alle tai kangistelee paikaallan silmät lautasina. Muuten se on lutunen oma itsensä, pakko päästä syliin mammanpojaksi aina välillä. Ruoka maistuu ja veski on alusta asti ollut löydetty ja käytetty.

Säät ovat olleet samanlaiset koko ajan: paistetta ja valtavia ukkos/sadekuuroja vuorotellen. Lämmintä on ja tosi kostean kuumaa. Uutisissa esitellään Pohjois-Texasin ja tiettyjen Dallas/Fort Worthin alueen tulvia ja säät ovat joka paikassa "pinnalla" ihmisten puheissa. Onneksi sisällä on tosi miellyttävää kun ilmastointi on kaikkialla: kotona, autossa, toimistoissa, ostareilla jne.

Muita satunnaisia (omituisia) huomioita:

* Linnut ovat täällä ihan erilaisia kuin koti-Suomessa. Täällä on jotain tosi koomisia pitkäpyrstöisiä "kottaraisia", jotka vislailee tosi kovaa ja kuulostavat siltä kuin olisivat jotain lasten leluja tai raksamiehiä, jotka vislailevat ohikulkeville naisille ;D.
* Roskispolitiikka on vähintäänkin hassu. Kolmena päivänä viikossa täällä käy aamupäivällä roskisauto. Ei ole mitään yhteisiä roskiksia tms. vaan roskapussit vaan hilataan ulos oman asunnon eteen jalkakäytävän reunaan ma/ke/pe klo 7-9 välillä. Siis juu-uu, ihan vaan ne säkit, ei niitä edes laiteta mihinkään säiliöön tms. Siitä ne sit poimitaan pois. Noista ajoista ollaan tosi tarkkoja: jos vie roskia väärään paikkaan tai väärään aikaan niin sakot tulee. Toisaalta tää systeemi on ymmärrettävä: täällä on niin lämmintä, että jos niitä veisi johonkin isoon säiliöön, josta ne kerran viikkoon tyhjennettäis, niin siellähän vilisisi rottia ja muita öttiäisiä alta aikayksikön.
* Kodinkoneet ovat ihan eri planeetalta. Siis pesukoneet, kuivausrummut ja astianpesukone yms. Tuntuu ihan blondilta kun joutuu opiskelemaan että miten tuollaiset itsestäänselvät perusvärkit toimii... Tai ehkä mä vaan oon piiloblondi.
* Oras, please tule ja tuo tänne hanat, joista tulee yhdestä kahvasta halutunlämpöistä vettä, tängjuu!

Dallas kiittää ja kuittaa tältä erää tähän :) .

Muuttohässäköitä: TO 28. - LA 30.6.

Koti paketissa valmiina lähtemään reissuun...


Huh, kyllä muuttaminen sucks. Muistuttakaa mua että muuttaminen kannattaa minimoida mielellään olemattomiin. Tää muutto oli viel ärtsympi kun normaalisti: tavanomaisesti hommataan kasa laatikoita, käydään tavaroita läpi ja heitetään kertynyt ylimääräinen sälä männikköön ja loput pakataan ja sit viedään uuteen kotiin. No, tällä kertaa piti joka ikisen esineen kanssa pohtia että a) lähteekö mukaan vai b) eikö lähde. Jos tuli vaihtoehto a) niin 1) otetaanko esine heti mukaan matkatavaroihin, 2) pikaisesti perässä lentorahtina vai 3) parin kuukauden päästä perässä merirahtina. Jos taas arvottiin vaihtoehto b) niin taas oli monivalintatehtävä: 1) voiko esineen heittää roskiin, 2) jos ei voi niin mihin se hajasijoitetaan Suomessa: annetaanko jollekin sukulaiselle, varastoidaan mökille, vanhemmeille, sisaruksille, muualle - minne...??? Tällä prosessilla pakkaamisessa kesti siis enemmän kuin ikuisuus...

Lopulta koko asunto alkoi olla sortattu. Torstaina tuli sit Victor Ekin jannut pistämään koko kämpän "pakettiin" eli ziljooniin erilaisiin pahvilootiin. Perjantaiaamuna he jatkoivat vielä tovin ja kun muutaman tunnin odottelun jälkeen kontti saapui parkkikselle, alkoi kämppä tyhjentyä kun meidän "koko" maallinen omaisuus siirrettiin pahvilaatikoissa konttiin.

Kun kämppä lopulta ammotti tyhjyyttään, alkoi hirveä siivousprojekti kun alettiin putsata kämppää uusia asukkaita varten. Lopulta iltamyöhään loikattiin taksiin ja mentiin yöksi lentokenttähotelliin (Scandic Gateway). Se olikin sitten IHAN weird mesta ulkomaan terminaalin alakerrassa, onneksi taksikuski tiesi mihin meidät heittää, sillä mitään kylttejä ei ollut sitten missään. Syötiin iltasafkaa joskus puolenyön maissa ja kaaduttiin petiin joskus pikkutunneilla saadaksemme nukkua edes pari tuntia ennen herätystä... Kissat olivat uudesta majapaikasta tosi ihmeissään ja enimmäkseen pyörivät mouruten pitkin kämppää.

Aamulla kukonlauluakin aiemmin ylös, aamiainen nassuun ja sitten kamat kasaan ja kissat koppaan. Sitten se riemu vasta alkoikin! Joku muukin oli päättänyt lähteä reissuun samaisena päivänä joten lentokenttä oli lauantaiaamuna klo 05 ja risat ihan täyteen ammuttu. Aivan päättömät jonot joka ikiselle luukulle, kissat hermoilivat hässäkästä bokseissaan ja minä - tunnetusti lyhytpinnaisena ja aamumörököllinä - aloin jo pullistuttaa otsasuoniani. Noloa tunnustaa, mutta hieman etuilimme jonoissa yhden mutkan verran, jotta päästiin vähän vähemällä. Ilman sitä tosin emme todennäköisesti olisi ehtineet koneeseen, sillä niin pitkään kissojen check-inissä kesti!

Lopulta pääsimme kaikista turvatarkastuksista sun muista prosesseista läpi ja ehdimme nopeasti hoitaa tärkeimmät asiat: mä ostin vinon pinon suomalaisia naistenlehtiä mukaan (ovat kuulemma kuumaa valuuttaa täällä suomalaisnaisten keskuudessa ;)...) ja vaihdettiin käteistä $-rahaa. Sitten pitikin jo ampaista portille ja Frankfurtiin suuntaavaan koneeseen. Heti ensimmäisen lentoemon spotattuani tenttasin että onko kissat varmasti pakattu koneeseen mukaan - nehän eivät valitettavasti päässeet matkustamoon vaan joutuivat ns. lämpöruumaan, joten mä en päässyt näkemään niitä koko matkan aikana missään vaiheessa lentokenttävirkailijoille luovutuksen jälkeen ennen kuin sitten perillä Dallasissa. Phuuh, lentoemo kertoi kapteenin vahvistaneen että kaksi kissaboksia on pakattu koneeseen.

Kahden ja puolen tunnin lento Frankiin oli piece of cake: vähän tuli torkuttua ja napsittua koneessa tarjoiltuja eväitä. Lento lähti ihan jonkin verran myöhässä ja oli siten myös perillä parikymmentä minsaa myöhässä. Reilun tunnin vaihtoaika kutistui siten vähän turhan lyhyeen, joten koneesta ampaistuamme rynnistimme etsimään Dallasin koneen porttia. Se oli tietty ihan hevon jontkassa ja ne jotka ovat joskus Frankissa käyneet, tietävät että ko. lentokenttä on aika tajuttoman kokoinen, joten siellä me sitten karauttelimme käsimatkatavarat viuhuen pitkin käytäviä, mentiin hisseillä ja skywayllä (sellainen "kiskometro" lentoaseman katolla) jne. Turvatarkastuksissa yms. jonottelun jälkeen pääsimme lopulta oikealle portille kuullaksemme että check-in on jo suljettu eikä lennolle enää pääse. Jihaa!

Mä sitten tiedotin että sehän ei vaan käy, sillä ko. koneessa on meidän kaksi kissaa. Virkailija tosin kertoi, että niitä ei ole vielä lastattu koneeseen (koska meitä ei ollut checkattu sisään), mutta alkoi luojan kiitos järkkäämään asioita niin, että katit ja me pääsimme koneeseen. Myös eräs toinen suomalainen seurue, joka oli kans tullut Helsingin lennolla ja joilla puolestaan oli koira matkassa, pääsivät jälkeemme vielä checkaamaan sisään. Onneksi homma hoitui, sillä eläimet joutuivat muutenkin viettämään ihan tuhottoman kauan bokseissaan.

Lopulta kun kaikki oli ok, pääsimme loikkaamaan bussiin, joka heitti meidät koneelle. Taas vaanin ensimmäistä lentoemoa ja tenttasin että ovathan katit koneessa ja onneksi saimme taas vahvistuksen, että kissat oli laitettu koneeseen. Olimme tosin ihan varmoja että kaiken Frankin hässäköinnin jälkeen muut matkatavarat varmaan sompailisivat jossain hihnoilla ensi viikkoon...

Lento Dallasiin kesti 10,5 h. Tää oli mun eka näin pitkä lento ja mua oli jo peloteltu että sellainen istuminen on ihan infernaalista, mutta se kyllä sujui aika kepeästi. Matkalla tuli torkuttua ja tuntui et joka toinen hetki siellä tarjoiltiin jotain safkaa tai juomaa. Takamus alkoi jossain vaiheessa muistuttaa muodoltaan jotain lautasantennia, mutta kerrankos sitä... Matkalla tuli kassottua Music and Lyrics -leffa, jossa oli ahhhhhh Hugh Grant... Kun lentoaikaa oli jäljellä 4,5 h, olimme Koillis-Amerikan kulmassa Goose Bayn päällä. Juhlaa! Olimme sentään jo oikealla mantereella. Pikkuhiljaa Dallas lähestyi kartalla ja lopulta olimme jo laskusuoralla. Jeiiii! Perillä!!!

Kissat löytyivät samasta paikasta kuin matkatavarammekin: molemmat elikot hengissä ja hyvissä voimissa ja vieläpä kaikki matkatavarammekin olivat tulleet perille. Hassua tosin et ne kissat oli vaan jätetty itekseen sellasiin kärryihin, kukaan ei ollut katsomassa et tullaanko ne noutamaan. Hiski tutkaili menoa uteliaana etuverkon läpi, mutta Elvis oli maastoutunut pohjapehmusteiden väliin ja kurkisteli sieltä tosi epäluuloisena. Sitten surffailimme immigrationiin (maahantuoloviranomainen) ja se meni aika sujuvasti. Miehen työpaikan nimi tuntuu olevan aika hyvä taikasana ja sillä pääsee kaikesta aika sujuvasti läpi.

Matkatavaratsekkauksessa ei pahemmin kateltu meidän kamoja, kysyttiin vaan et mitä eläimiä bokseissa on ja onks niillä rokotukset kunnossa. Yks pussi kissanmuroja jouduttiin luovuttamaan pois siinä, mut muuten ei mitään tutkailtu tarkemmin. Sit vaan hakemaan vuokra-auto ja suuntimaan kohti asuntoa. Onneks meillä oli navigaattori, siitä oli iso apu. Matkalla asunnolle poikkesimme tosin kaupassa hakemassa perussafkoja ja kissoille hiekkis, sillä molemmat olivat vaan kasvattaneet kuplaa otsassa eivätkä olleet suostuneet tekemään matkalla tarpeitaan.

Asunto (Mustang Ridge at Grapevine Ranch) ja avaimet löytyivät hyvin. Kämppä on Grapevinen kaupungissa sijaitseva kiva kaksio, siisti, sellainen paremman hotellihuoneen omainen. Siisti ja simppeli sisustus, perusastiat ja tarvikkeet löytyy. Tää on tällainen 3-kerroksisen pienkerrostalon toisen kerroksen kämppä, jossa on parveke ilta-aurinkoon, tosin näkymässä on vastassa lähinnä vaan pusikkoa. Kuvia tulossa kunhan kerkeen napsimaan :) . Tässä asunnossa olemme siis ekat 1-2 kk ennen kuin omat kamamme seilaavat perille ja löydämme mieleisemme asunnon, jossa on sitten tarkoitus majailla "pysyvästi".

Ekana iltana lähinnä siis purimme kamoja, kokkailimme vähän iltapalaa, ihmettelimme TV:n paria sataa kanavaa ja ns. asetuimme taloksi.

Jipii, netti toimii viimeinkin!!!

Jeeiii, olemme viimeinkin päässeet yhteyteen ulkomaailman kanssa! Kämpässä oli tarkoitus olla netti heti toiminnassa kun me tullaan, mut mut... Linjat oli kyllä kunnossa, mutta yhteyttä ei silti saatu. Tänään, vaikka onkin kansallinen vapaapäivä 4th of July, saatiin viimein jannu käymään paikalla laittamassa asetukset kuntoon. Tunnin se joutui tossa roplaamaan, mutta jeeeeiiii ja halleluja, nyt on taas netti :) !!! Laittelen kohta omina posteinaan muutamia kommentteja muuton ja alkuviikon hässäköistä.